perjantai 31. heinäkuuta 2015

Pieniä ihmeitä

"Elämä ei ole aina reilua, mutta se on silti aina hyvää."  

Kiitos ihmiset, jotka on tätä jakaneet! En tiedä olenko enemmän kiitollinen vai jopa liikuttunut - vaiko molempia yhtä paljon - siitä, että niinkin moni on löytänyt aikaa ja mielenkiintoa käydä edes kurkkaamassa.

Tänään törmäsin uutiseen "Uutta lääkettä narkolepsiaan testataan pian Suomessa" . Jäin todella vahvaan ristiriidan tunteeseen jonnekkin pienen toiveikkuuden ja vahvan epäilyksen välimaastoon.
Toivoisin, että jonain päivänä löytyisi vielä toimiva lääke narkolepsiaan ilman sivuoireita. Sen lisäksi, että lääke saisi pään toimimaan toivoisin sen vielä pitävän oikeasti koko päivän ajan hereillä. Jos sama lääke pystyisi vielä lievittämään tai jopa kadottamaan katapleksian oireita, olisi kaikki toiveet jo ylitetty. 

Oman sairastumisen jälkeen uudet lääkkeet ja rokotukset etenkin kokeiluvaiheessa herättävät kuitenkin lähinnä kauhua. Oman kokemukseni mukaan testeissä huomatut riskit ja haittavaikutukset kun saattavat ihan vahingossa jäädä mainitsematta. Vaikka pessimisti ei yleensä pety, niin silti pitää pyrkiä pysymään toiveikkaana ja postiviisena. Uusi ja oikeasti toimiva lääke olisi kuitenkin ihan huippujuttu!

Tänään on ollut tavallaan ihanan kamala päivä. Otin työpäivän jälkeen pienen irtioton ja omaa aikaa käymällä vuosien tauon jälkeen kosmetologilla. Tuskin lienee edes tarpeen sanoa ääneen, mitä suurimman osan aikaa kasvohoidosta tein. Vaikka kesä onkin ollut ihan surullisen kylmä, en siltikään olisi uskonut että heinäkuussa voi edes epäillä saavansa flunssan. Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Töissä ihmettelin jo väsymystä, mutta tämä tuntuu vaan pahenevan näin iltaa kohden päiväunista huolimatta. Päässä tuntuu enää liikkuvan vain silmät.

Viimeinkin kello alkaa olla niin paljon, että saa kömpiä sänkyyn peiton alle yöunille. Tänään en kykene mihinkään tämän syvällisempään, joten tyydyn vain toivomaan kaikille kauniita unia!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti