Vallaton alitajunta

En tiedä, kuinka usein keskimäärin normaali ihminen havahtuu hereille unesta, käy läpi kylmänhikisen sydänkohtauksen ja toisinaan toivoo näkevänsä unta ja heräävänsä kohta oikeasti? Täällä se on nimittäin vähintäänkin viikottaista - ellei jopa päivittäistä - herkkua. Narkolepsian yksi oireista on automaattinen toiminta, jota ajattelin teille nyt hieman avata. Syy tähän on se, että olen kovasti viime aikoina yrittänyt tsempata ja mitä enemmän tsemppaa, sitä enemmän yleensä saa aikaiseksi unissaan - tavoitteena on oppia joskus saamaan vielä aikaiseksi jotain järkevää.

Automaattinen toiminta tarkoittaa käytännössä sitä, että nukahdan ja jatkan kuitenkin askareitani täysin tiedottomassa tilassa. Esimerkiksi lukiessani kirjaa jatkan sivujen kääntelyä tasaisesti unissani. Kirjoittaessani jatkan sitkeästi kirjoittamista. Joskus on puhekin jatkunut, mutta juttu on kesken lauseen vaan muuttunut kovin sekavaksi. Unikokkaamisen jälkiä on saanut siivota ympäri keittiötä jälkikäteen. Koska nämä on samaan aikaan sekä kamalia että hauskoja tapauksia, ajattelin kertoa teille muutaman viime ajoilta.

Käytän töissä tietokonetta ja luonnollisesti kirjoitan paljon asioita ylös. Viime keväänä työharjoittelun aikaan rustasin eräänä iltapäivänä koululle raporttia harjoittelustani, kun iski väsymys. Havahduin löytämään koneeltani viimeisen lauseen: "Haasteena tuotteituotteidsmiseen liittyy etenkin palveluiden lisäkis myös koulyus ja konsulttia tarkkailemassa. Parasta on, kun norsu palaa takaiisin jaloilleen." Erään laatukoulutuksen jälkeen löysin vihkostani muistiinpanot, joihin olin kirjoittanut, että prosessien ei pitäisi olla autoon hakattu. Olinpa lukioaikoinani myös arvostellut klassikkoteosta Annaliisa kertomalla, että "Annaliisan sanotaan olevan kiltti ja kuivaa ja hevoset tykkää taas."

Eräänä perjantai-iltapäivänä päätin töissä ennen kottinlähtöä nopeasti täyttää hakemuksen vapaaehtoiseksi Slushiin. Rustasin tekstit ja lähetin hakemuksen matkaan. Viikonloppuna iski kuitenkin karmiva tunne siitä, että jossain vaiheessa väsähdin, enkä tarkistanut hakemustani ennen lähettämistä. Maanataina ensimmäisenä avasin hakemuksen ja kauhistelin aikaansaannostani: kysyttäessä, miksi olisin hyvä vapaaehtoinen tapahtumaan, olin muunmuassa kertonut olevani isosisko, haluavani tavata vahvoja naisia ja jutella ihmisten kanssa. Kirjoitin hätäpäissäni järjestävälle taholle selityksen siitä, että en ole sekaisin, mutta välillä vain hieman väsynyt. Ilmeisesti järjestelmässä oli ollut joku vika, sillä hakemus ei ollut löytänyt perille asti, mutta selitykseni sai kuitenkin kuulemma hymyjä aikaiseksi - tein hakemuksen uudestaan ja tulin valituksi.

Tykkään kierrättää tavaroita ja siksi usein pyörin etsimässä löytöjä Torissa. En ole vielä onnistunut ostamaan unissani mitään, mikä on hyvä. Olen useamman kerran kuitenkin herännyt siihen, että olen ottanut screenshotteja tai tykännyt tuotteista, joita hereillä ollessani en ehkä ostoslistalleni laittaisi. Nyt uudessa viestiosiossa olen saanut muutaman kummallisen ilmoituksen ja pelkäänkin lähetelleeni vahingossa viestejä. Alitajuntani selvästikin haluaa ostaa kappaverhot ja omakotitalon Ilomatsista.

Myönnän myös edelleen harrastavani yösyömistä ja välillä simahdan kesken ruokailuni. Yöllä tekee usein mieli herkkuja ja välillä suon itselleni niitä poikkeuksen ostaakin: eilen ostin vähän irtokarkkeja ja suolapähkinöitä. Aamuyöstä heräsin muutama sulanut sulkaakarkki kourassani, jotka riemastuneena tietysti vielä söin. Yöpaita meni heti vaihtoon, sillä osa karkeista oli sulanut paidan rintaan kiinni. Selän alta kauhoin kourallisen suolapähkinöitä. Reilu viikko taaksepäin kummastelin lakanoissa olevaa outoa kämmenen kokoista länttiä selän kohdalla. Muistin yöllä syöneeni leipää juustolla ja lopulta löysinkin yöpaidan selästä kovettuneen juuston. Olinkin siis syönyt pelkkää leipää - ilman juustoa.

Näille on helppo nauraa jälkikäteen, mutta töissä havahduttuani koneelta joudun sydän kurkussa ensimmäisenä tarkastamaan kriittisimmät sovellukset, etten ole lähettänyt matkaan mitään epäsoveliasta. Yleensä aamulla ensimmäisenä tarkastan puhelimeni toivoen, että ehdin vielä korjata tilanteen, jos niin on tarvetta. Jos joku siis joskus löytää hämmentävää materiaalia tai vastaanottaa yöaikaan kummallisen viestin, onnittelut.
Olen ajatellut juuri sinua myös unissanikin! ♥

Vuoden vaihto

Ensimmäiset päivät uutta vuotta takana. Oikeastaan pää on aika tyhjä, kun katsoo taaksepäin. Vuosi oli aivan mahtava: se pakotti ymmärtämään omaa inhimillisyyttä, kasvatti sietämään omaa osaamattomuutta, opetti pyytämään apua ja auttoi asettamaan omia rajoja. Toisaalta se myös kannusti kokeilemaan uusia asioita, työnsi ulos mukavuusalueelta, kannusti ottamaan haasteita vastaan ja opetti välillä myös hidastamaan.

Valmistuin pari viikkoa sitten viimeinkin koulusta ja olen nyt virallisesti palveluliiketoiminnan tradenomi. Sinänsä arkielämässä mikään ei valmistumisen myötä muuttunut, mutta napanuora kouluun ja opiskelijaelämään on toistaiseksi nyt katkaistu. Ekaa kertaa elämässä olen ammattilainen oman alani tehtävissä ja mielestäni selviytynyt oikein kunnialla. Lyhennetty työpäivä on tuonut valtavasti helpotusta elämään, sillä nyt arkeen mahtuu muutakin kuin työtä ja lepoa – vaikka ne pääroolissa silti ovat edelleenkin.

Koska olen kuitenkin kova hääräämään, innostumaan ja tunkemaan kaikkeen kivaan mukaan, on urheilu edelleen jäänyt taka-alalle. Olen aina ollut huono syömään ja nyt lääkkeiden haittavaikutuksena ruokahalu on pahasti pakkasen puolella. Siihen lisättynä pieni kulutus, on ollut aika katsoa peilistä uudenlaista kiloja kevyempää kroppaa ja pitänyt sanoa hyvästit vaivalla hankituille lihaksille. Urheiluun ja ruokaan panostaminen ovat uuden vuoden pääprioriteetteina!

Sen lisäksi, että joudun lähtemään alennusmyynneistä metsästämään roikkuviin housuihini pienempää vyötä, on vuosi ollut niin sanotusti koetteleva myös kuontalon kannalta. Vuosi sitten totesin oireilevani hiusväreille ja päädyin kokeilemaan kasvivärjäystä, koska pidin tummista hiuksista. Allerginen oireilu kuitenkin jatkui ja tein päätöksen pikkuhiljaa palata takaisin omaan vaaleaan väriini. Muutaman vaalennuksen jälkeen hiukseni olivat kuitenkin siniset ja vivahteena kulki erilaisia sävyjä keltaista ja vihreää. Asiaa selvitellessäni kertoi kasvikampaaja, että tumma kasviväri sisältää indigoa, joka lähtee hiuksista pois saksilla tai ajan kanssa. Ensimmäistä kertaa elämässä pohdin, miltä mahtaisin näyttää kaljuna, mutta päätin ottaa operaation kärsivällisyysharjoituksena ja kohta olen vapaa sinisestä merenneitotukastani!

Koska elämässä on kaikki oikeasti todella hyvin, on varaa vastapainoksi kertoa traaginen tarina viherpeukaloinnistani. Hankin kesällä ensimmäistä kertaa elämässä parvekkeelle kukkia, jotka kaikkien yllätykseksi sain pysymään elossa syksyyn asti. Ohjeiden mukaan nostin Dalian juuret talvehtimaan kevättä varten, mutta huomasin koko möykyn homehtuneen kellarissani. Kasvionnestani riemastuneena päätin myös hankkia muutaman oikean viherkasvin ja päädyinkin kantamaan Viherpajalta kotiin sateenvarjopuun, tuntokasvin ja kummituspuun. Keskimmäinen kuoli huolenpidostani huolimatta heti. Kahteen muuhun oli tullut oston mukana joku mukava kirvaolio, joka tälläkin hetkellä myrkytyksistäni huolimatta määrätietoisesti nakertaa rakkaita kasvejani.

(Oikeasti halusin vain kertoa, että viherkasvit ja kukkaset kannattaa hakea jostain muualta kuin Viherpajalta. Ja pohtikaa kahdesti ennen hiusten värjäystä, etenkin hämärillä kasviväreillä.)

Alkanut vuosi tulee olemaan kutkuttava! Vähän salaa jo haaveilen pääseväni tuumasta toimeen. Menee suunnitelmani sitten syteen tai saveen, odotan innolla uusia haasteita ja mahdollisuuksia ja vuoden päästä tähän aikaan voin sanoa ainakin yrittäneeni. Koska lopulta se on ainoa asia, mikä merkitsee. Kova oli yritys menneenäkin vuotena ja jotain olen tehnyt oikein, sillä olen saavuttanut kaiken, mistä vuosi sitten vielä hermoilin ja haaveilin: olen viimeinkin valmistunut koulusta, kasvattanut verkostojani ja työllistettynä omalle alalleni!

Tärkeimpänä, en suostunut pysähtymään narkolepsiani takia.