En tiedä, kuinka usein keskimäärin normaali ihminen havahtuu hereille unesta, käy läpi kylmänhikisen sydänkohtauksen ja toisinaan toivoo näkevänsä unta ja heräävänsä kohta oikeasti? Täällä se on nimittäin vähintäänkin viikottaista - ellei jopa päivittäistä - herkkua. Narkolepsian yksi oireista on automaattinen toiminta, jota ajattelin teille nyt hieman avata. Syy tähän on se, että olen kovasti viime aikoina yrittänyt tsempata ja mitä enemmän tsemppaa, sitä enemmän yleensä saa aikaiseksi unissaan - tavoitteena on oppia joskus saamaan vielä aikaiseksi jotain järkevää.
Automaattinen toiminta tarkoittaa käytännössä sitä, että nukahdan ja jatkan kuitenkin askareitani täysin tiedottomassa tilassa. Esimerkiksi lukiessani kirjaa jatkan sivujen kääntelyä tasaisesti unissani. Kirjoittaessani jatkan sitkeästi kirjoittamista. Joskus on puhekin jatkunut, mutta juttu on kesken lauseen vaan muuttunut kovin sekavaksi. Unikokkaamisen jälkiä on saanut siivota ympäri keittiötä jälkikäteen. Koska nämä on samaan aikaan sekä kamalia että hauskoja tapauksia, ajattelin kertoa teille muutaman viime ajoilta.
Käytän töissä tietokonetta ja luonnollisesti kirjoitan paljon asioita ylös. Viime keväänä työharjoittelun aikaan rustasin eräänä iltapäivänä koululle raporttia harjoittelustani, kun iski väsymys. Havahduin löytämään koneeltani viimeisen lauseen: "Haasteena tuotteituotteidsmiseen liittyy etenkin palveluiden lisäkis myös koulyus ja konsulttia tarkkailemassa. Parasta on, kun norsu palaa takaiisin jaloilleen." Erään laatukoulutuksen jälkeen löysin vihkostani muistiinpanot, joihin olin kirjoittanut, että prosessien ei pitäisi olla autoon hakattu. Olinpa lukioaikoinani myös arvostellut klassikkoteosta Annaliisa kertomalla, että "Annaliisan sanotaan olevan kiltti ja kuivaa ja hevoset tykkää taas."
Eräänä perjantai-iltapäivänä päätin töissä ennen kottinlähtöä nopeasti täyttää hakemuksen vapaaehtoiseksi Slushiin. Rustasin tekstit ja lähetin hakemuksen matkaan. Viikonloppuna iski kuitenkin karmiva tunne siitä, että jossain vaiheessa väsähdin, enkä tarkistanut hakemustani ennen lähettämistä. Maanataina ensimmäisenä avasin hakemuksen ja kauhistelin aikaansaannostani: kysyttäessä, miksi olisin hyvä vapaaehtoinen tapahtumaan, olin muunmuassa kertonut olevani isosisko, haluavani tavata vahvoja naisia ja jutella ihmisten kanssa. Kirjoitin hätäpäissäni järjestävälle taholle selityksen siitä, että en ole sekaisin, mutta välillä vain hieman väsynyt. Ilmeisesti järjestelmässä oli ollut joku vika, sillä hakemus ei ollut löytänyt perille asti, mutta selitykseni sai kuitenkin kuulemma hymyjä aikaiseksi - tein hakemuksen uudestaan ja tulin valituksi.
Tykkään kierrättää tavaroita ja siksi usein pyörin etsimässä löytöjä Torissa. En ole vielä onnistunut ostamaan unissani mitään, mikä on hyvä. Olen useamman kerran kuitenkin herännyt siihen, että olen ottanut screenshotteja tai tykännyt tuotteista, joita hereillä ollessani en ehkä ostoslistalleni laittaisi. Nyt uudessa viestiosiossa olen saanut muutaman kummallisen ilmoituksen ja pelkäänkin lähetelleeni vahingossa viestejä. Alitajuntani selvästikin haluaa ostaa kappaverhot ja omakotitalon Ilomatsista.
Myönnän myös edelleen harrastavani yösyömistä ja välillä simahdan kesken ruokailuni. Yöllä tekee usein mieli herkkuja ja välillä suon itselleni niitä poikkeuksen ostaakin: eilen ostin vähän irtokarkkeja ja suolapähkinöitä. Aamuyöstä heräsin muutama sulanut sulkaakarkki kourassani, jotka riemastuneena tietysti vielä söin. Yöpaita meni heti vaihtoon, sillä osa karkeista oli sulanut paidan rintaan kiinni. Selän alta kauhoin kourallisen suolapähkinöitä. Reilu viikko taaksepäin kummastelin lakanoissa olevaa outoa kämmenen kokoista länttiä selän kohdalla. Muistin yöllä syöneeni leipää juustolla ja lopulta löysinkin yöpaidan selästä kovettuneen juuston. Olinkin siis syönyt pelkkää leipää - ilman juustoa.
Näille on helppo nauraa jälkikäteen, mutta töissä havahduttuani koneelta joudun sydän kurkussa ensimmäisenä tarkastamaan kriittisimmät sovellukset, etten ole lähettänyt matkaan mitään epäsoveliasta. Yleensä aamulla ensimmäisenä tarkastan puhelimeni toivoen, että ehdin vielä korjata tilanteen, jos niin on tarvetta. Jos joku siis joskus löytää hämmentävää materiaalia tai vastaanottaa yöaikaan kummallisen viestin, onnittelut.
Olen ajatellut juuri sinua myös unissanikin! ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti