torstai 22. helmikuuta 2018

Tulevaisuusintoa

Elämä on niin hassua. Yhtenä hetkenä tekee mieli heittää hanskat naulaan ja hetken päästä tulevaisuus loistaa kirkkaammin kuin kevätaurinko. Tein itselleni työpöydälleni tästä vuodesta motivaatiotaulun : leikkasin ja liimasin mielenkiintoisia ja inspiroivia kuvia sekä tekstejä pahville, jotta voin hahmottaa omat visioni ja tämän vuoden tavoitteeni selkeästi.

Puurtaessani viimeinkin loppusilausta vaille valmiin opinnäytetyöni parissa, olen ajatuksissani välillä tuijottanut liimaamaani tekstiä: "When life calls, be ready." Niin ironista kuin onkin, juuri sillä suurimmalla pettymyksen ja epäonnistumisten hetkellä elämä soitti ihan kirjaimellisesti. Tästä alkoi parin viikon rumba, joka eilen sai hyvin onnellisen lopun, kuten elämässä kaikki muukin yleensä. Viime viikolla päädyin irtisanomaan itseni välittömästi Fressiltä, koska intuitio käski lähteä tämän mahdollisuuden perään samantien. Eilen vastaanotin unelmieni harjoittelupaikan ensi syksylle.

Myin viime viikonloppuna jo osan huonekaluistani pitäen silmällä mahdollista tulevaa muuttoa Helsinkiin. Nyt edessä on haasteena löytää jostain töitä kesäksi ja syksyllä pakata itsensä ja omaisuus täysin uusiin kuvioihin. Pelottaa, jännittää, innostaa. Tiedostan jo nyt joutuvani syksyllä tiukkoihin paikkoihin, mutta liian helppo työ ei kehitä ja palkitse. Myöskin usein oikea paikka on suunnata tuulta päin juuri sinne, missä mahdollisuuksien ja haasteiden määrä pelottaa eniten. Kaikki kuuseen kurkottajat eivät kapsahda katajaan ja onhan nykyään kuukin taivaalta tavoitettavissa.

Tämä viikko on mennyt ihan selvästi alkavan vatsahaavan ja hermoromahduksen sekä purkautuvan stressin pauloissa, koska olen päivät yrittänyt lähinnä keskittyä latailemaan akkuja. Eilen oli opinnäytetyöni viimeinen toiminnallinen osuus, joka meni ihan plörinäksi, mutta se ei tässä tilanteessa haittaa. Tänään menen illalla koulutukseen, jossa perehdytään somen hyödyntämiseen yrityskäytössä. Viikoksi venähtäneet huijauspäivän jälkeen olen taas ottanut itseäni niskasta kiinni ja palannut ruokavalioon sekä treenisuunnitelmaani - koska urheilustakin tinkiminen väsyttää.

Ylipäänsä olen huomannut ihan huikeita vaikutuksia pienillä muutoksilla, joita tehtiin loppuvuodesta. Kun treeni kulkee, on energisempi olo ja ruoka maistuu paremmin. Kun olen syönyt säännöllisesti huimat kuusi kertaa päivässä pieniä annoksia, olen välttynyt jo parin kuukauden ajan kokonaan ruokakoomalta, jonka vuoksi ennen en esimerkiksi töissä uskaltanut syödä ollenkaan. Säännöllinen ruokailu pitää verensokerin tasapainossa, annoskoko pysyy pienenä eikä aiheuta väsymystä ja sokerinhimo ei yllätä niin pahasti. Lisäksi urheilun ja ruokailun tasapaino on tuntunut tasapainottavan yöuniakin. Ja hei, kaikki ylimääräinen matkapöhö on karissut pois!

Olen nyt myös parin kuukauden ajan harrastanut mealpreppausta, jota ehdottomasti suosittelen kokeilemaan - oli sitten terve tai narkoleptikko! Käyn viikonloppuna tekemässä kerralla koko viikon ruokaostokset ja valmistan pikkubokseihin valmiiksi koko viikon ruoat. Ruokakulut pysyy kurissa. Eväät on helppo napata mukaan mihin vaan. Nälkäkiukku pysyy kurissa, kun ruoka on aina valmiina. Mikä parasta, ei tarvitse enää esimerkiksi työpäivän jälkeen käydä kokkaamaan sen vaarallisen väsymyksen pauloissa.

Minun motivaatiotaulussani lukee myös kaiken keskellä "Pysähdyn fiilistelemään, että kaikkihan menee ihan nappiin."