tag:blogger.com,1999:blog-27659534675353944752024-02-19T10:32:49.471+02:00UNIHIEKKAA SILMISSÄUnihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.comBlogger87125tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-68035954285607151602021-08-31T14:17:00.001+03:002021-08-31T14:17:46.080+03:00Vuosikertomus<p> Siis mitä! Mä olen kirjottanut viimeksi tänne vuosi sitten –
nyt on kyllä henkisen reklamaation paikka itselle. Tässä on kuulkaa vuoden
aikana tullut mieleen vaikka minkälaisia aiheita, mistä kirjoitella, mutta
pitääkö niiden ajatusten iskeä aina kesken kävelylenkin ja juuri ennen
nukkumaanmenoa…</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Noh. Vuosi on kuitenkin ollut kaikesta huolimatta mahtava ja
kohdellut meitä Alpo-kissan kanssa oikein hyvin. Me ollaan pääasiassa tehty etätöitä,
kotoiltu ja nautittu oman kodin turvasta ja rauhasta. Eihän sitä ihminen (tai
kissa) lopulta niin kovin paljon kaikkea tarvitsekaan tunteakseen itsensä
onnelliseksi. Melkein voisi sanoa, että hyvä seura riittää, sillä nautin
jokaikinen päivä siitä valosta, viisaudesta, rakkaudesta ja naurusta, mitä Alpo
on tuonut osaksi elämää. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Hyvinhyvin tiivis katsaus viimeisestä vuodesta pitäisi
varmaan sisällä askelia eteenpäin uralla ja työasioissa, paljon käsitöitä, reikikurssin,
kokonaisen kesän mökillä metsän keskellä (ah, sielunmaisemani parhaimmillaan)
sekä Alpon mainittuna miljoonaan
kertaan. Alpo on ollut kiistattomasti paras päätös, mitä elämässäni olen
tehnyt. Jälkikäteen pidän itseäni aika hölmönä, sillä ajattelin hankkivani
kissan ymmärtämättä, että todellisuudessa tulen löytämään sielunveljeni sekä
parhaan ystävän ikinä.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ja reiki on kuulkaas myös ollut yksi mahtavimpia kohtalon
johdatuksia, joita tielleni on sattunut! Se on niin valtavan ihana aihe, että
ehkäpä joskus rustailen siitä teille kokonaan oman postauksen. Sen sijaan nyt
sanon vain, että oman uskomukseni mukaan on puhtaasti reikin ansiota, että
viime aikoina olen nukkunut narkoleptikon asteikolla jopa hyvin ja koen, että
elämässä on aiempaa enemmän pirteitä päiviä ja hetkiä. Reikin kanssa pitää vaan
olla hieman varovainen, ettei joku tiukkapipoinen lääkärisetä tai -täti eksy
tänne lukemaan minun kirjoituksiani ja totea, että täällähän mainostetaan
huuhaata. Sen takia totean, että parhaan käsityksen saa itse sen kokemalla
(tämä on onneton aasinsilta siihen, että teen reikihoitoja myös muille ja saa laittaa viestiä, jos aihe kiinnostaa).<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Siitä huolimatta, että olen kova jaarittelemaan, täytyy
näiden postaustenkin lopulta päätyä itse asiaan. Syy, miksi olen tänne vuoden
jälkeen palannut ja koen taas tämän asian herättävän innostusta on se, että
aloitan ensi viikolla kokemustoimijan koulutuksen narkolepsia-katapleksian
edustajana! Tämä on ihan valtavan suuri juttu itselleni, sillä olen jo kauan
haaveillut pääseväni puhumaan ja lisäämään ymmärrystä elämästä narkolepsian
kanssa. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Syyskuu on myös siitä merkittävä kuukausi, että sen lopulla vietetään
kansainvälistä narkolepsiapäivää. Viime vuosi meni itselläni tämän(kin) asian
suhteen täysin ohi, mutta nyt kun nämä asiat ovat taas nousseet uudella tavalla
elämässä esille, tahtoisin päivän kunniaksi keksiä jotain kivaa. Tätä varten
tarvitsisin kuitenkin teiltä apua siellä ruudun toisella puolella. Olisi
suuresti hyödyksi, jos voisitte blogin kommenttiosioon tai facebookin julkaisun
alle tai yksityisviestillä facebookissa tai millä muulla keksimällänne tavalla
tahansa lähettää minulle sellaisia kysymyksiä, mitkä teitä narkolepsian suhteen
mietityttää. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Näihin sanoihin ja tunnelmiin jään odottamaan
mielenkiinnolla kysymyksiänne! Niitä laittaessanne, muistakaa levätä sekä pysyä
terveinä. Rakkaudella, Hanna ja Alpo<o:p></o:p></p>Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-6579341705249991092020-09-02T15:37:00.000+03:002020-09-02T15:37:01.742+03:00Tositarina huonosta vitsistä ja rähmäsilmästä<p>Mulla on ollut maailman paras kesä pitkiin aikoihin!
Etätyösuosituksen vuoksi töitä on voinut tehdä mistä vaan, joten viimeiset kaksi
kuukautta olen asunut meidän kesämökillä. Luonnon keskellä saa niin erilaisen
yhteyden omaan sieluunsa, että kesä teki hyvää henkisesti ja fyysisestikin. Tarkoituksena oli sadepäivän sattuessa kirjoittaa blogia, mutta
takkatuli ja käsityöt veivät mennessään.</p><p class="MsoNormal"><o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kaksi viikkoa sitten kotiuduin takaisin Helsinkiin.
Tarkoitus oli kirjoittaa silloinkin blogia, mutta mun luokse muutti pitkän
odotuksen jälkeen Alpo-pentu, joka vei mennessään. Ja vie edelleenkin ihan joka
ikinen päivä. Alpo on oman elämäni ensimmäinen ikioma lemmikki ja kissa, joten
jokainen päivä on aina täynnä uutta ja ihmeellistä. Vapaa-aika on kulunut Alpon
kanssa touhutessa kaikkea mahdollista saunomisen, valjaiden käytön opettelun ja
lahjetta pitkin kiipeämisen kieltämisen parissa. Alpo on tuonut ihanaa uutta
energiaa elämään ja iltaisin on ollut niin kova väsymys, että Alpo kainalossa
uni on tullut ennätysvauhtia. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tänään viimeksi mietin, että mistähän löytäisin motivaatiota
kirjoittaa, kun kohtalo ystävällisesti lähetti motivaation. Sain aamupäivällä
hyvältä ystävältä kuvan, missä istutaan porukalla autossa ja minä nukun etupenkillä
kaksoisleukani kanssa. Ensin nauratti ”onneks on oma airbag mukana”. Sitten
alkoi harmittamaan. Tarina kuvan taustalla on, että lähdin keskellä yötä yksin
matkustamaan Lahdesta Brysseliin ja päästyäni perille tuttujen ihmisten pariin
ja etenkin autoon, vei arvatenkin uni voiton taistelussa. Jotenkin vaan
pysäytti todella vahvasti, että joku itselleni läheinen ja tärkeä ihminen on
ottanut tilanteesta kuvan ja pitää sitä vielä hauskana.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kesän aikana opin sen, että oman totuuden puolesta pitää
uskaltaa puhua. Kuinka monesti tulee kuitattua naurulla tilanne tai kommentti,
joka ei edes hymyilytä? Kyynel silmässä päätin olla tällä kertaa rehellinen
itselleni. En
halua valittaa tai vaatia itselleni erityiskohtelua narkolepsian takia, mutta
se, mitä käyn sairauden puolesta läpi ihan joka ikinen päivä on silti osa
elämäni todellisuutta. Se, että narkolepsiasta ei välttämättä näy muita oireita ulospäin
kuin nukahtelua, ei poista muiden oireiden olemassaoloa minulle. Se, että
jaksan hymyillä, ei poista sitä todellisuutta, että välillä on ihan
sietämättömän paha olla. Tarpeeksi kova väsymys sattuu kaikkialle. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kerroin ystävälleni, miksi kuva ei naurata ja sain
vastauksena anteeksipyynnön, vaikken sitä olisi tarvinnut. Tapahtunut sai
kuitenkin taas muistamaan, kuinka äärettömän tärkeää on puhua näistä asioista,
jotta jonain päivänä narkoleptikotkin saisi elää rauhassa olematta pelottavia
kummajaisia tai kuten tässä tapauksessa, vitsi. Kesken ajatuksen Alpo ryömii rähmä
silmässä pesästään ja tulee kylkeen. Kehrää ja leipoo pehmeillä pentutassuillaan.
Muistuttaa, että tärkeää on keskittyä nykyhetkeen, itselleen tärkeisiin asioihin ja hyväksyä kanssaihmiset ihan just sellaisenaan – rähmä silmässä, narkoleptikkona, terveenä, muuten vaan ja myös huonon vitsin
jälkeen. <o:p></o:p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_1AlwkNCEW0jrFKT4Mjt1pmvJjaQw7fz0flRgYNaGNzwzVPmK23aNO-LSRmU1lVODzC4aqYFgbgmUETSZtNMceMxN42XdbqGn4vB5HEF7PgamFD9DY89sooirxCJCZul1-KsZIm8LAocU/s2048/20200827_115348.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_1AlwkNCEW0jrFKT4Mjt1pmvJjaQw7fz0flRgYNaGNzwzVPmK23aNO-LSRmU1lVODzC4aqYFgbgmUETSZtNMceMxN42XdbqGn4vB5HEF7PgamFD9DY89sooirxCJCZul1-KsZIm8LAocU/s640/20200827_115348.jpg" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Alpo 3kk<br /></td></tr></tbody></table>Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-53967259347685002152020-05-23T14:35:00.002+03:002020-05-23T14:37:14.771+03:00Sikaonnellisuutta<br />
<div class="MsoNormal">
<br />
<div class="MsoNormal">
Elämä on ihan vallattoman hassua. Seuraa kaksi elämän suurta
oivallusta.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
1. Elämä kulkee jaksoittain.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Olin alkuvuodesta todella rikki ja väsynyt omaan elämääni. Tuntui,
että mikään ei oikein jaksanut kiinnostaa ihan täysillä ja kun mikään ei oikein
kiinnosta, on myös kovin hankalaa olla innostunut elämästä. Tästä aiheutui tosi
huono mieli ja huono omatunto omista tuntemuksista, sillä lopulta kuitenkin
elämässä oli kaikki asiat tosi hyvin. Elämä kuitenkin kulkee jaksoittain ja
huonon jakson kohdalla on ihan okei myös antaa sen tuntua huonolta. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Huononkin jakson aikana on kuitenkin tärkeää pysähtyä
pohtimaan, mistä omat tuntemukset johtuvat. Huomasin itse suorittavani asioita
sen takia, että uskoin, että niin pitää tehdä. Olin unohtanut kuunnella omaa ääntäni ja
tehdä asioita niin, että voin samalla niitä tehdessäni myös nauttia niistä. Elämä on jatkuvaa oppimista muista, mutta ennen kaikkea omasta itsestään ja monesti nämä huonot jaksot onkin sitä varten, että pysähdytään kuuntelemaan. Meissä on niin monta kerrosta ajatuksia ja tunteita, että yhden kerroksen alta
löytyy aina uusi. Tavallaan, ihminen on kuin sipuli. Lisäksi vielä hirveän
monimutkainen semmoinen, mutta onneksi ihan jokainen kerros ei itketä niin kuin
sipuli.</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Monen pienen muutoksen, rehellisen keskustelun,
itsetutkiskelun ja kovan työn jälkeen olen taas saanut ihan uudella tasolla
kiinni elämästä ja innostuksesta. Viimeisen kuukauden ajan olen vain pidellyt kiinni hatustani, antanut elämän viedä ja nauttinut. Ja kuten
yleensäkin, vasta näin jälkikäteen olen nyt huomannut, miksi todellakin
tarvitsin tuon huonomman kauden välissä. Tämän sipulin piti ymmärtää, että
yhdestä vanhentuneesta kerroksesta piti päästää kokonaan irti löytääkseen alta uutta.</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
2. Mielessä on voimaa<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
”Ajattelen, siis olen.” Ei vaan, välillä pitää osata olla olemassa
ihan ilman ajattelemistakin. Ihmismielessä on kuitenkin ihan valtava voima,
jota harva meistä oikeasti osaa kuitenkaan käyttää. Se, mitä ajattelet asioista
tai se, mitä tarinoita itsellesi kerrot, voi määrittää kuitenkin koko elämän.
Homma on siinä mielessä yksinkertaisen monimutkainen, että on hirveän vaikeaa
saada kiinni siitä, mitä ajattelee tai mikä omassa ajattelussa mättää. Monesti
kuitenkin me rakennetaan omat esteemme ihan vaan omassa päässämme. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Koska alkuvuoteen sattui huonompi elämän jakso, aloin
pikkuhiljaa ajatella olevani itsekin ihan huono ihminen. Sain kuitenkin tämän
salakavalan ajatuksen kiinni ja pohdin paljon hyvän ihmisen määritelmää sekä
sitä, mistä meidän arvo koostuu. En ala luettelemaan tänne monen kuukauden
ajatustyötäni, mutta voin kertoa, että huomasin pikkuhiljaa katsovani itseäni
ja määritteleväni omaa arvoani vähän eri kulmasta, kun aiemmin. Huomasin
päässeeni pitkälle, kun eräänä yönä istuin ikkunassa ihailemassa täydenkuun
valoa ja mieleen hiipi ajatus, että kylläpä sitten rakastankin itseäni. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kun oman arvonsa alkaa ymmärtämään, alkaa myös elämä
tarjoamaan uusia mahdollisuuksia. Toisin sanoen, kun ymmärtää ansaitsevansa
elämässä ihan yhtä hyvää ja paljon kuin muutkin, alkaa vetää puoleensa hyvää ja
paljon. Näin ainakin itse uskon. Kevät on nimittäin avannut elämässä yllättäin
ihan uudenlaisia ovia, tarjonnut muutosta, innostusta ja energiaa. Uusien
haasteiden edessä olen epäröinyt omaa potentiaaliani, kunnes olen muistuttanut
itseäni, että elämä tarjoaa meille juuri sen verran, kun olemme valmiita
ottamaan vastaan. Tavallaanhan meissä on jo tässä hetkessä ihan kaikki se, mistä
haaveilemme. Se pitää vain itse oivaltaa. <o:p></o:p></div>
<br /></div>
Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-25508077150079071002020-05-02T15:43:00.001+03:002020-05-02T15:43:53.168+03:00Kotoilua ja käsitöitäMorso! Ja terkkuja mun kotisohvalta! Mä olen mennyt laskuissa sekasin, että kuinka mones viikko koronakotoilua on menossa. Eipä sillä toki varsinaisesti mitään väliä olekaan, sillä tällä hetkellä riittää, kun tietää, minä päivänä pitää herätä aamulla töihin. Muuten on voinut uppoutua johonkin tämmöiseen utuisen oman rauhan ja loputtoman ajassa leijailemisen välitilaan. Pyykkiä tulee huomattavasti vähemmän, kun voi vetää joka aamu samat housut jalkaan ja päivittäinen hiustenpesukierre on katkennut. Säännöllisestä olohuone-urheilusta olen kuitenkin yrittänyt pitää kiinni.<br />
<br />
Kaipaan jo kovasti ihan tavallista elämää. Kaipaan sitä, että voin kuunnella lintujen laulua työmatkalla, odottaa junaa asemalla, jonottaa kaupan kassalla ja manata itsekseni, että pitikin taas lupautua johonkin ihmisten ilmoille. Kaipaan tuttuja lenkkipolkujani, joita olen nyt joutunut välttelemään ihmispaljouden vuoksi. Eräänä lauantaiaamuna olin kaupassa täydentämässä varastoja ja pakatessani ostoksia kassalla ihan pienen hetken ajan tunsin eläväni sitä tavallista elämää ennen koronaa. Se pieni hetki oli äärettömän tärkeä muistutus siitä, että mikään ei kestä ikuisesti. Siellä se tuttu arkikin on piilossa kaiken tämän takana ja odottaa meitä takaisin.<br />
<br />
Toisaalta taas nautin ihan mielettömästi kotona olemisesta ja siitä, ettei ole pienintäkään painetta laittautua ja lähteä ulos. Voi olla juuri niin sosiaalinen tai epäsosiaalinen, kun huvittaa ja kuitenkin kaikki tärkeimmät ihmiset on aina puhelinsoiton päässsä. Saa tehdä asioita, mistä itse nauttii, oppia uusia taitoja tai vaan olla ihan hiljaa ja kuunnella elämää. Olen aina ollut hyvä pysähtymään ja rakastanut kotona oleilua, mutta ehkä tämän myötä olen huomannut, kuinka paljon aiheutan itselleni stressiä aina lupautumalla milloin mihinkin tempaukseen mukaan. Toivon, että osaan jatkossa käyttää rohkeammin sanoja kyllä sekä ei aina sen mukaan, mikä itselleni on parasta.<br />
<br />
Mä olen nauttinut siitä, että arkiaamuna saa nukkua normaalia pidempään, kun ei tarvitse varsinaisesti valmistautua työpäivään. Kotitoimistolla on myös mahdollista ottaa lyhyet päiväunet vaikka kesken työpäivää, mikä on taas omalta osaltaan tuonut ihan uutta virtaa työntekoon. Tai sitten se on tuo kevätaurinko ja uuteen eloon heränneet viherkasvit, jotka välittävät ihanasti kevätenergiaa myös narkoleptikon väsyneeseen kehoon. Investoin muuten makuuhuoneeseen kunnon pimennysverhot, mikä on vaikuttanut positiivisesti unen laatuun! Haittapuolena viikonloppuisin ei meinaa päästä sängystä ylös millään, kun ihana hämärä pitää sylissään niin kauan, kun peiton alla vaan jaksaa pötkötellä.<br />
<br />
Mä olen tehnyt ihan uuden aluevaltauksen äänikirjojen parissa. Olen aina ollut muille vähän kateellinen ajatellen, että äänikirja + narkolepsia yhdistelmänä johtaa hetkessä uneen. Nyt olen kuitenkin huomannut, että elämässä on paljon tilanteita, kun voi laittaa äänikirjan pyörimään jotain tehdessään: siinä missä ennen katsoin sivusilmällä Netflixiä aina tiskatessa, kokatessa tai käsitöitä tehdessä, on nyt tuntunut hyvin sivistävältä kuunnella äänikirjoja. Tämän uuden äänikirjakokemukseni olen aloittanut kuuntelemalla Kimmo Takasen teosta "Tunne lukkosi". Se kertoo tunnelukoista ja niiden vaikutuksesta elämään. Olen vasta ihan alussa, mutta oppinut ymmärtämään sekä omaa että muiden käytöstä uudella tavalla. Iso suositus teillekin kirjasta!<br />
<br />
Kuten mainitsin, olen tehnyt paljon käsitöitä. Joku voisi jopa sanoa, että ihan hullun paljon käsitöitä. Postinjakajat ovat kantaneet tänne varmaan kohta kymmenen kiloa milloin minkäkinlaista lankaa. Kieltäytyisivät varmaan kokonaan käymästä minun osoitteessa, jos tietäisivät, mitä paketit sisältää. Kaikista eniten olen nyt hurahtanut makramee-käsitöihin ja sillä tekniikalla täällä onkin syntynyt muun muassa amppeleita, avainauhoja, tyynynpäällisiä, lasinalusia, korviksia ja laukkuja. Koska en malta lopettaa tekemistä, mutta en myöskään itse pysty kaikkea luomaani käyttämään, avasin Facebookiin uuden sivun nimellä <a href="https://www.facebook.com/Hannankasityotori/" target="_blank">Hannan käsityötori</a>. Alan siellä myymään käsitöitäni sitä mukaan, kun niitä valmistuu. Jos kiinnostaa, niin ottamalla tuon sivun seurantaan saat ajankohtaista tietoa uusista käsitöistäni ja voit myös ostaa niitä itsellesi. Alla esimerkkinä sekalainen joukko enemmän tai vähemmän viimeisteltyjä käsitöitä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_fUxfd4eZ0k64usrJ4D49e8Gg8nNkLtBKivM2sOS4tLtZEWPxP-Slk-OHe6vmc9sv1FwX5T5il0PNfvxqzqzjHG8hQKjKWEkBTqjjjnJIelFFplpcR6s3M2MD05-DPVhAdl4CWn7O6k4J/s1600/20190324_093012.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu86cJmzCI9r91y9Z9yuVrMAVkVwrGpduvdO16v-pfJfOKm7VsWF0TNwfYpT-xD1c_S2nn61E3mw66UfAgKJhoNsGfHS5vOEZpHTqkux8dPgwjD9nUvr3puV-H-5ilM_tx8DuPFbbHQ_jy/s1600/IMG-20200427-WA0014.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYaS7ozhDcKTqsaRev_sYcbv4dJI3BLbh6MLQC8S3oUtoH356WbXtU9kfQIV6A78izExbRDfneQaL7dKnRO22f76ejrkuCXpM5w_rbdvga9-sKy_-azNyVcWxfymQZwJOHU1eHo3yH5o6t/s1600/20190907_110236.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYaS7ozhDcKTqsaRev_sYcbv4dJI3BLbh6MLQC8S3oUtoH356WbXtU9kfQIV6A78izExbRDfneQaL7dKnRO22f76ejrkuCXpM5w_rbdvga9-sKy_-azNyVcWxfymQZwJOHU1eHo3yH5o6t/s320/20190907_110236.jpg" width="240" /></a><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu86cJmzCI9r91y9Z9yuVrMAVkVwrGpduvdO16v-pfJfOKm7VsWF0TNwfYpT-xD1c_S2nn61E3mw66UfAgKJhoNsGfHS5vOEZpHTqkux8dPgwjD9nUvr3puV-H-5ilM_tx8DuPFbbHQ_jy/s320/IMG-20200427-WA0014.jpeg" width="179" /></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_tEYsBw62BkZURuLT2sSKJrVE9M2xbP9tF5O4B4Qx2-pJwN5Z_h57__7TG-akZITu6xfOL2Nc525zXpqkzMjk7uYbu_pMFUTCpq0x9Ao6-0EN2pds42Y_DqBo5t8r0tILuzy9vS3sLjId/s1600/20190322_151738.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_fUxfd4eZ0k64usrJ4D49e8Gg8nNkLtBKivM2sOS4tLtZEWPxP-Slk-OHe6vmc9sv1FwX5T5il0PNfvxqzqzjHG8hQKjKWEkBTqjjjnJIelFFplpcR6s3M2MD05-DPVhAdl4CWn7O6k4J/s1600/20190324_093012.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYaS7ozhDcKTqsaRev_sYcbv4dJI3BLbh6MLQC8S3oUtoH356WbXtU9kfQIV6A78izExbRDfneQaL7dKnRO22f76ejrkuCXpM5w_rbdvga9-sKy_-azNyVcWxfymQZwJOHU1eHo3yH5o6t/s1600/20190907_110236.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_fUxfd4eZ0k64usrJ4D49e8Gg8nNkLtBKivM2sOS4tLtZEWPxP-Slk-OHe6vmc9sv1FwX5T5il0PNfvxqzqzjHG8hQKjKWEkBTqjjjnJIelFFplpcR6s3M2MD05-DPVhAdl4CWn7O6k4J/s1600/20190324_093012.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_tEYsBw62BkZURuLT2sSKJrVE9M2xbP9tF5O4B4Qx2-pJwN5Z_h57__7TG-akZITu6xfOL2Nc525zXpqkzMjk7uYbu_pMFUTCpq0x9Ao6-0EN2pds42Y_DqBo5t8r0tILuzy9vS3sLjId/s1600/20190322_151738.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_tEYsBw62BkZURuLT2sSKJrVE9M2xbP9tF5O4B4Qx2-pJwN5Z_h57__7TG-akZITu6xfOL2Nc525zXpqkzMjk7uYbu_pMFUTCpq0x9Ao6-0EN2pds42Y_DqBo5t8r0tILuzy9vS3sLjId/s1600/20190322_151738.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_fUxfd4eZ0k64usrJ4D49e8Gg8nNkLtBKivM2sOS4tLtZEWPxP-Slk-OHe6vmc9sv1FwX5T5il0PNfvxqzqzjHG8hQKjKWEkBTqjjjnJIelFFplpcR6s3M2MD05-DPVhAdl4CWn7O6k4J/s1600/20190324_093012.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB7M-VortrGkPohwtF6r7smAJIFVw0Wh6Nx-F0WHtbVza4BA73HQUf2UOCZohcOPjINVK84YGyUyIxkU8MvvhcTQApjr0rYFDtsH-foUVOVveNExya0cy3_frfK-HfIMGD7m0V1KKDzmfy/s1600/20200502_140303.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJqC6oCouIfNpS2KePsb4m7MTDzhy_hhgOd9oDq8YiS5rBxfmJQ4z8106d4oPmH4CiT9HEXvMkPXxOFaaz13SkAQ6RQhxOe8bqL2XU81FESr-VJRlExemdOWKOPV98twK9AwGSmkhPx10L/s1600/20200502_140743.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_fUxfd4eZ0k64usrJ4D49e8Gg8nNkLtBKivM2sOS4tLtZEWPxP-Slk-OHe6vmc9sv1FwX5T5il0PNfvxqzqzjHG8hQKjKWEkBTqjjjnJIelFFplpcR6s3M2MD05-DPVhAdl4CWn7O6k4J/s1600/20190324_093012.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="680" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi_fUxfd4eZ0k64usrJ4D49e8Gg8nNkLtBKivM2sOS4tLtZEWPxP-Slk-OHe6vmc9sv1FwX5T5il0PNfvxqzqzjHG8hQKjKWEkBTqjjjnJIelFFplpcR6s3M2MD05-DPVhAdl4CWn7O6k4J/s320/20190324_093012.jpg" width="136" /></a><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1354" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJqC6oCouIfNpS2KePsb4m7MTDzhy_hhgOd9oDq8YiS5rBxfmJQ4z8106d4oPmH4CiT9HEXvMkPXxOFaaz13SkAQ6RQhxOe8bqL2XU81FESr-VJRlExemdOWKOPV98twK9AwGSmkhPx10L/s320/20200502_140743.jpg" width="268" /></div>
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgYaS7ozhDcKTqsaRev_sYcbv4dJI3BLbh6MLQC8S3oUtoH356WbXtU9kfQIV6A78izExbRDfneQaL7dKnRO22f76ejrkuCXpM5w_rbdvga9-sKy_-azNyVcWxfymQZwJOHU1eHo3yH5o6t/s1600/20190907_110236.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu86cJmzCI9r91y9Z9yuVrMAVkVwrGpduvdO16v-pfJfOKm7VsWF0TNwfYpT-xD1c_S2nn61E3mw66UfAgKJhoNsGfHS5vOEZpHTqkux8dPgwjD9nUvr3puV-H-5ilM_tx8DuPFbbHQ_jy/s1600/IMG-20200427-WA0014.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijlk3KCEMBHJjRHUZL3QsGJSwfjhseKOpqFaSeThz9MBILRjBcJWW1tV1eqT-NCA3Y_wJ-TpahVjqVKg6tX8wA93QARSmgk5ejoL2p6N3sUpBAc25LQHmpHYON6Hp9RdECLkK3DHgpq1C8/s1600/IMG-20200429-WA0025.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijlk3KCEMBHJjRHUZL3QsGJSwfjhseKOpqFaSeThz9MBILRjBcJWW1tV1eqT-NCA3Y_wJ-TpahVjqVKg6tX8wA93QARSmgk5ejoL2p6N3sUpBAc25LQHmpHYON6Hp9RdECLkK3DHgpq1C8/s1600/IMG-20200429-WA0025.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB7M-VortrGkPohwtF6r7smAJIFVw0Wh6Nx-F0WHtbVza4BA73HQUf2UOCZohcOPjINVK84YGyUyIxkU8MvvhcTQApjr0rYFDtsH-foUVOVveNExya0cy3_frfK-HfIMGD7m0V1KKDzmfy/s1600/20200502_140303.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijlk3KCEMBHJjRHUZL3QsGJSwfjhseKOpqFaSeThz9MBILRjBcJWW1tV1eqT-NCA3Y_wJ-TpahVjqVKg6tX8wA93QARSmgk5ejoL2p6N3sUpBAc25LQHmpHYON6Hp9RdECLkK3DHgpq1C8/s1600/IMG-20200429-WA0025.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="900" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijlk3KCEMBHJjRHUZL3QsGJSwfjhseKOpqFaSeThz9MBILRjBcJWW1tV1eqT-NCA3Y_wJ-TpahVjqVKg6tX8wA93QARSmgk5ejoL2p6N3sUpBAc25LQHmpHYON6Hp9RdECLkK3DHgpq1C8/s320/IMG-20200429-WA0025.jpeg" width="179" /></a><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1208" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB7M-VortrGkPohwtF6r7smAJIFVw0Wh6Nx-F0WHtbVza4BA73HQUf2UOCZohcOPjINVK84YGyUyIxkU8MvvhcTQApjr0rYFDtsH-foUVOVveNExya0cy3_frfK-HfIMGD7m0V1KKDzmfy/s320/20200502_140303.jpg" width="240" /></div>
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijlk3KCEMBHJjRHUZL3QsGJSwfjhseKOpqFaSeThz9MBILRjBcJWW1tV1eqT-NCA3Y_wJ-TpahVjqVKg6tX8wA93QARSmgk5ejoL2p6N3sUpBAc25LQHmpHYON6Hp9RdECLkK3DHgpq1C8/s1600/IMG-20200429-WA0025.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><br />
<br />
<br />
<br />
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgu86cJmzCI9r91y9Z9yuVrMAVkVwrGpduvdO16v-pfJfOKm7VsWF0TNwfYpT-xD1c_S2nn61E3mw66UfAgKJhoNsGfHS5vOEZpHTqkux8dPgwjD9nUvr3puV-H-5ilM_tx8DuPFbbHQ_jy/s1600/IMG-20200427-WA0014.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijlk3KCEMBHJjRHUZL3QsGJSwfjhseKOpqFaSeThz9MBILRjBcJWW1tV1eqT-NCA3Y_wJ-TpahVjqVKg6tX8wA93QARSmgk5ejoL2p6N3sUpBAc25LQHmpHYON6Hp9RdECLkK3DHgpq1C8/s1600/IMG-20200429-WA0025.jpeg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJqC6oCouIfNpS2KePsb4m7MTDzhy_hhgOd9oDq8YiS5rBxfmJQ4z8106d4oPmH4CiT9HEXvMkPXxOFaaz13SkAQ6RQhxOe8bqL2XU81FESr-VJRlExemdOWKOPV98twK9AwGSmkhPx10L/s1600/20200502_140743.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"></a> Nämä postaukset näköjään muuttuvat tällaiseksi sekametelisopaksi nykyään. Pohdiskelin tuossa pari päivää sitten ihan oikeasti syvällistäkin sisältöä ja toivon saavani sen päästä ulos tässäjonain päivänä. Tällä hetkellä olen kuitenkin vaan niin tohkeissani käsitöistä ja äänikirjoista, etten malta oikein muuta tehdäkään. Taidankin siis aloittaa vielä tälle viikonlopulle ainakin yhden laukun, mutta ennen sitä haen välipalaksi eilen leipomiani mokkapaloja. Muistakaa levätä, nauttia keväästä ja pitää huolta rakkaistanne!<br />
<br />
<br />Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-5156479458511734052020-03-18T19:12:00.001+02:002020-03-18T19:12:21.723+02:00Tajunnanvirtaa kotisohvaltaMä en ole mennyt minnekään. En vaan ole malttanut istahtaa iltaisin koneelle tai sitten ei ole ollut oikeaa inspiraatiotilaa. Tekstiä on nimittäin ihan turha tuottaa, jos ei ajatus kulje oikealla taajuudella.<br />
<br />
Mun alkuvuoteni meni jotenkin todella matalalla taajuudella. Töissä oli hiljaisempi ajanjakso ja tuntuu, että haahuilin omissa maailmoissani yrittäen pitää silmät auki. Samalla omat energiat oli ihan poissa ja ainoa mikä tuntui hyvältä, oli oma sänky. Huomasin heräileväni milloin mistäkin ja iltaisin menin nukkumaan jo todella hyvissä ajoin, koska en jaksanut enää olla hereillä. Väsymystä saattaa osaltaan selittää alhaiset ferritiinit, joten olen taas vaihteeksi ollut rautakuurilla.<br />
<br />
Kevään ensimmäiset aurinkoiset päivät ovat tuoneet mukanaan uudenlaista energiaa ja viime aikoina olo on ollutkin oikein hyvä. Työkuviot sujuvat erinomaisesti, olen jaksanut käydä säännöllisesti potkunyrkkeilemässä ja huomannut viimeinkin kehittyneeni isoin harppauksin. Olen löytänyt aikaa lukea kirjoja ja toisaalta myös nähnyt kavereitakin sopivassa määrin. Nyt on kuitenkin kaikki paikat kiinni ja töistäkin on käsketty pysymään poissa. Riskiryhmään kuuluvana olen tätä käskyä kiltisti totellut.<br />
<br />
Olen nököttänyt viikon omassa seurassani kotona ja on kuulkaas ollut kerrankin aikaa ajatella ihan kaikkea maan ja taivaan välillä! Ihan ensimmäisenä olen pyrkinyt säilyttämään oman sisäisen rauhani välttämällä uutisia. Olen makoillut piikkimatollani ja tehnyt paljon joogaa. Katsonut ihan liikaa Frendejä. Toissailtana istuin saunassa täydellisissä löylyissä ja pohdin, että mitähän tänne kirjottaisi, kun maailma on ympärillä mullinmallin. Lopulta eksyin mielessäni pohtimaan, millä kaikella tavalla tämän uudenlaisen koti-ajan voi käyttää. Tässä teille siis jakoon Hannan ultimaattinen vinkkilista koti-illoista nauttimiseen - tai selviytymiseen näkökulmasta riippuen:<br />
<br />
<ul>
<li>Lue viimeinkin se kirja, joka on nököttänyt yöpöydän reunalla ikuisuuden odottamassa oikeaa hetkeä. Se on nyt. </li>
<li>Opettele neulomaan villasukan kantapää tai lapanen ihan itse. </li>
<li>Seiso peilin edessä ja ihastele itseäsi. Jos et ääneen uskalla, voi kokeilla mielessä sanoa itsellesi, että olet aika ihana ja rakastettava. </li>
<li>Opettele muutama helppo joogaliike, mitkä itsestäsi tuntuu hyvältä. Tee tästä uusi rutiini, vaikka aamuisin herättyäsi tai iltaisin ennen nukkumaanmenoa. </li>
<li>Vie loppuun se projekti, joka aikanaan jäi kesken muiden kiireiden vuoksi. </li>
<li>Aloita se uusi projekti, mistä olet haaveillut jo kauan, mutta arkitohinat on menneet edelle.</li>
<li>Kokeile viimeinkin sitä uutta reseptiä, minkä otit talteen jo kauan aikaa sitten. </li>
<li>Tyhjennä kaappeja. Aloita vaikka yksi hylly kerrallaan. Heitä pois kaikki ylimääräinen ja nauti kodin uudesta energiasta. </li>
<li>Kaiva paperia ja värikyniä tai vesivärit. Taiteile niin kuin lapsena ilman mitään tarkkaa suunnitelmaa. Anna värien sekoittua ja kuvan syntyä itsestään. </li>
<li>Laita kuulokkeet päähän ja se vanha suosikkibiisi soimaan. Anna fiiliksen viedä ja tarttua koko kroppaan. Saa sammuttaa valot, jos liikkuminen tuntuu näin helpommalta. </li>
<li>Kirjoita ylös ajatuksia ja tajunnanvirtaa tyhjentääksesi mieltä ylimääräiseltä kuormalta.</li>
<li>Istu hiljaa ja hengitä syvään. Keskity olemaan ihan vaan tässä ja nyt.</li>
<li>Soita tai laita viestiä jollekin rakkaalle, kerro hänen olevan sinulle tärkeä. </li>
</ul>
<br />
Nyt taisi käydä niin, että ajatus oli juuri sillä taajuudella, ettei tässä jutussa ollut lopulta sitä punaista lankaa ollenkaan. Halusin kuitenkin kertoa olevani täällä ruudun takana vielä. Tunnen piston sydämessä joka kerta, kun saan ilmoituksen, että joku on käynyt vilkuilemassa blogia, enkä ole saanut aikaiseksi kirjottaa sanaakaan. En kuitenkaan lupaa kunnostautua, sillä elämä on oikeastaan aika hyvää just näin niin kuin se on ollutkin. Pidetään huolta toisistamme, mieli kirkkaana ja se ylimääräinen vessapaperi kaupassa 💗Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-65734453710762221152019-09-22T15:32:00.000+03:002019-09-22T15:32:10.805+03:00Narkolepsiapäivä<br />
<div class="MsoNormal">
Tänään vietetään narkolepsiapäivää! Tarkoituksena on lisätä
tietoisuutta narkolepsiasta ja sen takia ajattelin pitkästä aikaa rustata
postauksen koskien kirjavaa oireilua. Vastoin monien käsitystä, narkolepsia ei
nimittäin suinkaan ole pelkkä ”nukahtelutauti”.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Oma oireiluni on alkanut noin kymmenen vuotta sitten pian sikainfluenssarokotuksen
jälkeen. Ensimmäisinä oireina muistan hämmästelleeni väsymystä ja ensimmäistä
kertaa elämässä aloin heräilemään ihan hassuista paikoista kuten koulusta kuola
poskella koetilanteesta tai vessasta. Pian alkoivat myös katapleksian oireet
etenkin nauraessa. Yhtenä rykelmänä perässä tulivat painajaiset,
hallusinaatiot, unihalvaukset, automaattinen toiminta sekä aggressiivisuus. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sairastan itse klassista narkolepsia-katapleksian
yhdistelmää. Oireilua pystytään hiukan lieventämään lääkkeillä, mutta ainakaan
tällä hetkellä ei ole mahdollista hoitaa itseään oireettomaksi. Oireilun
voimakkuus vaihtelee jaksoittain. Lääkkeiden lisäksi yksi tapa hoitaa
narkolepsiaa on omat elämäntavat, mikä omalla kohdallani ainakin on
tarkoittanut käytännössä koko arkirytmin rakentamista uudestaan. Olen joskus
sanonut, että harjoittelen ollakseni joskus vielä maailman paras eläkeläinen,
mutta oikeasti rauhallisen elämänrytmini taustalla on jatkuva tasapainoilu ja
valintojen teko sen välillä, mitä haluaisin tehdä ja mihin rikkinäiset aivoni
pystyvät. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Siirryin vuosi sitten tekemään 80% työpäivää. Tämä
tarkoittaa käytännössä sitä, että kuuden tunnin jälkeen pääsen kotiin
nukkumaan. Lyhyempi työaika ei suinkaan takaa hereillä pysymistä työpäivän ajan,
päinvastoin: yksikin kokonaan hereillä pysytty työpäivä tuntuu lottovoitolta ja
sattuu kohdalle varmaan lähes yhtä usein kuin lottovoitto. Työpäivän jälkeen
otan päiväunet kotona ennen kuin voin edes ajatella vapaa-ajan aktiviteetteja.
Lyhyt työpäivä on mahdollistanut kuitenkin sosiaalisen elämän ja urheilun
lisäämisen arkeen. Mainitsemani "nukahtelusairauden" maine on kuitenkin omalta osin ihan oikeassa, sillä narkolepsiahan aiheuttaa pakonomaista nukahtelua. Itse olen herännyt muun muassa kuntosalilta, elokuvista. lentoasemalta, apteekista, vessasta, saunasta, kävellessä, jooga-tunnilta, ravintolasta, palaverista, syödessä... lista jatkuisi loputtomiin.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Katapleksia tarkoittaa lihasten hallinnan heikkenemistä tunnereaktion
seurauksena. Omaa katapleksiaani alettin hoitamaan reilu vuosi sitten, kun
pitkän pohdiskelun jälkeen suostuin kokeilemaan siihen lääkitystä. Olen alusta asti
tahtonut pärjätä mahdollisimman vähällä, mutta nyt olen ymmärtänyt ja hyväksynyt
faktan, että ilman jatkuvaa lääkitystä olisin kyvytön selviämään arjestani,
työstä puhumattakaan. Katapleksia on kuitenkin vähentynyt huomattavasti ja
ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen olen uskaltanut nauraa vapautuneesti! Kesällä uskalsin myös pitkästä aikaa uida pelkäämättä koko ajan hukkumista, kun kroppa ei enää toimikaan. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Unihalvaukset, hallusinaatiot ja painajaiset piinaavat
edelleen ajoittain. Yleensä tämä kauhumaailman trio oireilee jaksoittain aina
kaikki kerralla ja saa välillä todella epäilemään omaa psyykettä. Olen painajaisissani
tullut niin monella eri tavalla kidutetuksi tai murhatuksi kymmenen vuoden
aikana, että pystyisin käsikirjoittamaan kevyesti useammankin kauhuelokuvan. Hallusinaatiot
nukahtamis- ja heräämisvaiheessa eivät koskaan liity yksisarvisiin tai
prinsseihin, vaan niihin liittyy aina pelkoa ja ahdistusta. Unihalvauksessakaan ei koskaan ole tummapukuisen tappajan tilalle vielä ilmestynyt ovensuuhun koiranpentuja tai sateenkaaria.<o:p></o:p></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOepHuhALPrqxAyiG2kU5XdY3WHlEZZM8ZpOQn71ncWhyphenhyphenuFvv4n7qOCHWxx1oQDijWZnS8egQLQxbIw_2C5sMPk3eNW3pFwJDASf5bbwG4tHbqteInYtSrd570e2c81yTmJKYmqPpCbiZi/s1600/Screenshot_20181021-023155.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOepHuhALPrqxAyiG2kU5XdY3WHlEZZM8ZpOQn71ncWhyphenhyphenuFvv4n7qOCHWxx1oQDijWZnS8egQLQxbIw_2C5sMPk3eNW3pFwJDASf5bbwG4tHbqteInYtSrd570e2c81yTmJKYmqPpCbiZi/s320/Screenshot_20181021-023155.jpg" width="179" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Päivittäisen oireilun lista on niin tuhottoman pitkä, että
en edes yritä luetella kaikkea. Edelleen kuitenkin törmään esimerkiksi
automaattiseen toimintaan, mikä tarkoittaa sitä, että vaikka aivot on unessa,
jatkaa kroppa tekemistä. Yllä oleva kuvan löysin herättyäni eräiltä päiväunilta
ja muistan hämärästi yrittäneeni laittaa herätyskelloa päälle ennen kuin uni
iskee. Otan usein myös kuvia teksteistä, joita olen rustannut täysin
tiedottomana. Kuvia selatessani törmäsin alla olevaan kuvaan prosessimuistiinpanoistani
sekä löysin listan tavoitteista, joka päättyi sanoihin ”kurkkua ja paprikaa”.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsoCbMAzqUIJ7X3Nl_lJY7qTbThLPTuouRMtaWc2ii0l9WTtiJt8zGuvib3aG7Qafr8tiesX2xiQT6U8dKI7b20jAsLNLNaeeTH0hYh7ov6OLupDhBtvO619EPQqUafSj58ukm7VNBKUcm/s1600/IMG-20181012-WA0001+%25282%2529.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="627" data-original-width="1600" height="156" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhsoCbMAzqUIJ7X3Nl_lJY7qTbThLPTuouRMtaWc2ii0l9WTtiJt8zGuvib3aG7Qafr8tiesX2xiQT6U8dKI7b20jAsLNLNaeeTH0hYh7ov6OLupDhBtvO619EPQqUafSj58ukm7VNBKUcm/s400/IMG-20181012-WA0001+%25282%2529.jpeg" width="400" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
Kovin väsyneenä kärsin tasapainon heikkenemisestä, puheen
sammalluksesta, silmien harituksesta, kaksoiskuvista, muistin hämärtymisestä…
Jatkuvasta univajeesta johtuen tunteet heittelevät herkästi ja kroppa palautuu
hitaasti. Huonoimmillaan aktiivisuusrannekkeeni on analysoinut unta vain 1,5
tuntia viikossa. Siis viikossa. Sellaisessa olotilassa on välillä vähän huumori
vähissä ja keskittyminen hankalaa. Elämän aikatauluttaminen on hankalaa, mutta toisaalta pitää suunnitella tarkkaan esimerkiksi ruokailut. Aamut koostuvat pelkästä rutiinista, jotta tiedän, että automaattisesti olen väsyneenäkin laittanut vaatteet päälle ja pessyt hampaat poistuessani asunnosta. Yleensä nukun päivän ensimmäiset nokoset jo ennen töihinlähtöä. </div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toisinaan unohdan itsekin, että en enää pysy normaalin ihmisen vauhdissa. On ollut hankalaa hyväksyä tosiasia, että kun energiaa on vähemmän, täytyy karsia menoja ja harkita tarkkaan, kuinka aikansa hanluaa käyttää. Olisi välillä kiva olla niitä ihmisiä, jotka kokoontuvat perjantaina työpäivän jälkeen tapaamaan ystäviä ja siemailemaan viiniä sivistyneesti. Niitä, jotka jaksavat urheilla. Niitä, jotka järjestää ystävilleen iltamia ja tanssivat auringon nousuun asti. Niitä, jotka kiertävät kaikki tapahtumat ja kissanristiäiset. </div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tuon kaiken sijaan olen opetellut kuitenkin häpeilemättä olemaan minä. Minä, joka nukkuu työpäivän jälkeen päiväunet ja ponnistelee jaksaakseen kauppaan. Minä, joka shoppailee nykyään vain Apteekissa ja kieltäytyy kaikesta ylimääräisestä tekemisestä. Minä, joka viihtyy kotona omassa rauhassa ja juo perjantai-iltana muumilimua. Minä, joka on täysin eri asia kuin sairauteni ja oireeni. Kymmenen vuoden matka on nimittäin opettanut, että hidasteita ja vaikeuksista huolimatta pitää uskaltaa elää ja unelmoida - etenkin oman näköistä elämää. </div>
<br />Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-63923618359134886582019-09-01T16:23:00.000+03:002019-09-01T16:23:43.307+03:00Vähemmänkin on tarpeeksi<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Olen tehnyt jo melkein vuoden päivät 80% työpäivää. Huomasin
viiden kuukauden työharjoittelun aikana, että en yksinkertaisesti pysty
selviytymään täydestä työajasta. Stressitasot nousivat, kun työpäivän jälkeen
raahauduin kotiin vain kirjaimellisesti nukkuakseni yöuniin asti, jotta jaksoin
taas aamulla töihin. Stressi pahentaa väsymystä ja pian oravanpyörässä
juokseminen alkoi käydä sietämättömäksi niin kotona kuin työpaikallakin. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-spacerun: yes;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
</div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Lyhyempi työpäivä on ollut omalla kohdallani loistava
ratkaisu, vaikka sekään ei estä nukahtelemasta työpäivän aikana. Olo on
kuitenkin kaikin puolin virkeämpi ja hitaasti arkeen on alkanut taas mahtua
myös ystävät ja liikunta. Ruoka maistuu taas normaalisti, enkä enää heräile
yöllä lukemaan työsähköpostia vain varmistuakseni, olenko muistanut lähettää
sen ja sen sähköpostin. Ylipäänsä tuntuu, että elämä kiinnostaa enemmän ja
että ympärillä on paljon uutta ja mielenkiintoista opittavaa.<span style="mso-spacerun: yes;"> </span><o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="mso-spacerun: yes;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Koska en näe minkäänlaista mahdollisuutta palata takaisin
täyteen työpäivään, hain keväällä Lääkevahinkovakuutuspoolilta
ansionmenetyksiä. Käytin monta tuntia tarvittavien lausuntojen ja paperien
metsästykseen ja pari viikkoa sitten sain viimeinkin päätöksen. Lääkevahinkovakuutuspoolin
lääkäri on minua koskaan tapaamatta päättänyt, että olen täysin työkykyinen,
sillä selvisin työharjoittelustani täydellä työajalla. Vastoin työnantajan,
hoitavan lääkärin sekä itseni lausuntoja on täysin vieras ihminen kiitokseksi kovasta työstä työpaikan eteen päättänyt, että en vieläkään tee
tarpeeksi. Laitoin päätöksen bumerangina takaisin ja vaadin päätöksen
uudelleenkäsittelyä, nyt odotan innolla vastausta. Kuinka kauan ihmisen pitää
jaksaa todistella olevansa sairas? Mikä on tarpeeksi?<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Olin selvästikin taas innostunut liikaa ja unohtanut omat
rajoitteeni, sillä ilmoittauduin viime viikolla mukaan kahteen täysipitkään
koulutuspäivään. Aiheet olivat tuttuja, mutta tietysti ensimmäisenä mielessä
oli huoli nukkumisesta. Kouluttajat suhtautuivat siihen kuitenkin leppoisasti.
Näiden kahden päivän aikana sain kuitenkin aiheutettua itselleni kamalan
stressin: en edes pysty selittämään, kuinka tarkasti jouduin suunnittelemaan
nuo kaksi päivää jo hyvissä ajoin etukäteen niistä selvitäkseni. Päivän aikana
pitäisi saada kuitenkin nukuttua, ettei ala väsymyspäänsärky. Kauppaan ei
illalla jaksa, joten siellä pitää käydä etukäteen. Ruokaa ei jaksa tehdä, se
pitää olla valmiina. Jollain pitää päästä kotiin ja pysyä matka hereillä.
Seuraavaksikin päiväksi pitää olla puhtaat vaatteet. Sen lisäksi illalla pitää
jaksaa hoitaa tavalliset askareet kuten peseytyminen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Yritin koulutusten jälkeen väsyneenä kirjoittaa tuntemukseni
ylös, jotta osaan sen selittää teillekin. Tarpeeksi kovassa väsymystilassa oma
toiminta on kuin hidastetussa filmissä ja kaikki tekeminen vaatii paljon aikaa.
Katsoin kellosta, että pelkkä iltapala ja peseytyminen vei lähes kaksi tuntia.
Oma kroppa tuntuu vieraalta ja keskittyminen katkeaa herkeämättä: sen takia
yksinkertainenkin asia kestää kauan. Pienikin liike vaatii valtavasti ajattelua
ja keskittymistä ja oikeastaan mietinkin, että olo vastaa vahvaa humalaa ilman
hauskaa osuutta. Lisäksi tuntee, kuinka sänky tai sohva kutsuu jatkuvasti… <i>”jos
kävisi pitkälleen sohvalle vaan niin hetkeksi, ettei ehdi nukahtaa”</i>. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal">
<span style="font-family: inherit;">Onneksi nyt viikonloppuna on ollut aikaa palautua. Onneksi
saan myös hallinnoida itse kalenterini, joten poikkeuksellisista ja pitkistä
päivistä saan syyttää ihan vaan itseäni. Intohimoa riittäisi, mutta kroppa ja aivot
ei aina jaksa pysyä perässä. Moiset pitkät päivät muistuttavat taas omasta
inhimillisyydestä. Toisaalta ne ovat myös merkki siitä, että en parhaalla
tahdollanikaan pysy muiden mukana pitkässä päivässä. Päätti
Lääkevahinkovakuutuspooli sitten mitä tahansa, tiedän itse, että olen
vähemmälläkin tarpeeksi. </span><o:p></o:p></div>
<span style="mso-spacerun: yes;"></span>Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-21723733023835133572019-02-09T16:16:00.000+02:002019-02-09T16:16:02.083+02:00Ferritiini<div>
Narkolepsiaa hoidetaan eri paikoissa hyvin erilaisella tavalla - olen joskus törmännyt jopa lääkäriin, joka pyysi minua kertomaan sairauteni oireilusta, sillä hänellä itsellään ei ollut tarkempaa tietoa tai aiempaa kokemusta narkoleptikosta. Kävin vuosia oikein hyvällä neurologilla säännöllisesti seurannassa vain saadakseni lausunnon, että pärjään tilanteeseen nähden hyvin. Suuri muutos tapahtui, kun vaihdoin muuton myötä Helsingin Uniklinikalle viime keväänä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olin aiemmin pitänyt itse huolta, että käyn silloin tällöin verikokeessa tarkastamassa, kuinka elimistö kestää lääkitystä. Uniklinikalla pääsin kuitenkin lääkärin määräyksestä kokeisiin, joissa mitattiin ties mitä kaikkia arvoja. Kokeen jälkeen opin uuden termin ja tutustuin veijariin nimeltä ferritiini - varastorauta. Hemoglobiinitasot olivat oikein mainiot, mutta ferritiinin mittaaminen paljasti, että kärsin todella kovasta raudan puutteesta. Samalla sain selityksen kummalliselle oireilulleni: kynnet halkeilivat, hiukset irtoilivat, päätä särki koko ajan ja kärsin aivan uudenlaisesta väsymyksestä. Rautakuurin aloitus helpotti ja hävitti oireet ihan hetkessä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
En ole mikään kauneudenhoitoalan ammattilainen tai muutenkaan erityisen kiinnostunut kosmetiikasta ja puunailusta, mutta yleensä tapana on pitää kynnet kivasti lakattuina. Onneksi niin, sillä muutama viikko sitten kummastelin muutosta kynsien kunnossa: lohkeilua, halkeilua, haurautta... Tunnistin samankaltaiset oireet viime keväältä ja epäilysten kasvaessa viime viikolla käydessäni Unilinikalla pyysin samalla mittaamaan taas nuo ferritiinitasot. Tulokset saapuivat muutama päivä sitten ja pian olenkin lähdössä taas hakemaan rautakuuria apteekista. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Raudan puute ja matalat ferritiinit tuntuvat olevan yleinen oire narkoleptikoilla, mutta vielä ei kukaan osaa selittää näiden asioiden yhteyttä (tietääkseni). Itse pidän mielenkiintoisimpana ja jopa pelottavana asiana uusien oireiden puhkeamista kymmenen vuoden jälkeen... montako yllätystä vielä on edessä? Toisaalta jo tämän kuluneen vuosikymmenen aikana olen oppinut niin monta uutta termiä oreksiineista ferritiiniin, että ehkäpä laitankin vakavasti harkintaan valelääkärin uran tulevaisuudessa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pitäkää itsenne rautaisina!</div>
Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-24034560909570093852019-01-16T15:56:00.001+02:002019-01-16T15:56:48.154+02:00Vallaton alitajuntaEn tiedä, kuinka usein keskimäärin normaali ihminen havahtuu hereille unesta, käy läpi kylmänhikisen sydänkohtauksen ja toisinaan toivoo näkevänsä unta ja heräävänsä kohta oikeasti? Täällä se on nimittäin vähintäänkin viikottaista - ellei jopa päivittäistä - herkkua. Narkolepsian yksi oireista on automaattinen toiminta, jota ajattelin teille nyt hieman avata. Syy tähän on se, että olen kovasti viime aikoina yrittänyt tsempata ja mitä enemmän tsemppaa, sitä enemmän yleensä saa aikaiseksi unissaan - tavoitteena on oppia joskus saamaan vielä aikaiseksi jotain järkevää.<br />
<br />
Automaattinen toiminta tarkoittaa käytännössä sitä, että nukahdan ja jatkan kuitenkin askareitani täysin tiedottomassa tilassa. Esimerkiksi lukiessani kirjaa jatkan sivujen kääntelyä tasaisesti unissani. Kirjoittaessani jatkan sitkeästi kirjoittamista. Joskus on puhekin jatkunut, mutta juttu on kesken lauseen vaan muuttunut kovin sekavaksi. Unikokkaamisen jälkiä on saanut siivota ympäri keittiötä jälkikäteen. Koska nämä on samaan aikaan sekä kamalia että hauskoja tapauksia, ajattelin kertoa teille muutaman viime ajoilta.<br />
<br />
Käytän töissä tietokonetta ja luonnollisesti kirjoitan paljon asioita ylös. Viime keväänä työharjoittelun aikaan rustasin eräänä iltapäivänä koululle raporttia harjoittelustani, kun iski väsymys. Havahduin löytämään koneeltani viimeisen lauseen: <i>"Haasteena tuotteituotteidsmiseen liittyy etenkin palveluiden lisäkis myös koulyus ja konsulttia tarkkailemassa. Parasta on, kun norsu palaa takaiisin jaloilleen."</i> Erään laatukoulutuksen jälkeen löysin vihkostani muistiinpanot, joihin olin kirjoittanut, että prosessien ei pitäisi olla autoon hakattu. Olinpa lukioaikoinani myös arvostellut klassikkoteosta Annaliisa kertomalla, että <i>"Annaliisan sanotaan olevan kiltti ja kuivaa ja hevoset tykkää taas."</i><br />
<i><br /></i>
Eräänä perjantai-iltapäivänä päätin töissä ennen kottinlähtöä nopeasti täyttää hakemuksen vapaaehtoiseksi Slushiin. Rustasin tekstit ja lähetin hakemuksen matkaan. Viikonloppuna iski kuitenkin karmiva tunne siitä, että jossain vaiheessa väsähdin, enkä tarkistanut hakemustani ennen lähettämistä. Maanataina ensimmäisenä avasin hakemuksen ja kauhistelin aikaansaannostani: kysyttäessä, miksi olisin hyvä vapaaehtoinen tapahtumaan, olin muunmuassa kertonut olevani isosisko, haluavani tavata vahvoja naisia ja jutella ihmisten kanssa. Kirjoitin hätäpäissäni järjestävälle taholle selityksen siitä, että en ole sekaisin, mutta välillä vain hieman väsynyt. Ilmeisesti järjestelmässä oli ollut joku vika, sillä hakemus ei ollut löytänyt perille asti, mutta selitykseni sai kuitenkin kuulemma hymyjä aikaiseksi - tein hakemuksen uudestaan ja tulin valituksi.<br />
<br />
Tykkään kierrättää tavaroita ja siksi usein pyörin etsimässä löytöjä Torissa. En ole vielä onnistunut ostamaan unissani mitään, mikä on hyvä. Olen useamman kerran kuitenkin herännyt siihen, että olen ottanut screenshotteja tai tykännyt tuotteista, joita hereillä ollessani en ehkä ostoslistalleni laittaisi. Nyt uudessa viestiosiossa olen saanut muutaman kummallisen ilmoituksen ja pelkäänkin lähetelleeni vahingossa viestejä. Alitajuntani selvästikin haluaa ostaa kappaverhot ja omakotitalon Ilomatsista.<br />
<br />
Myönnän myös edelleen harrastavani yösyömistä ja välillä simahdan kesken ruokailuni. Yöllä tekee usein mieli herkkuja ja välillä suon itselleni niitä poikkeuksen ostaakin: eilen ostin vähän irtokarkkeja ja suolapähkinöitä. Aamuyöstä heräsin muutama sulanut sulkaakarkki kourassani, jotka riemastuneena tietysti vielä söin. Yöpaita meni heti vaihtoon, sillä osa karkeista oli sulanut paidan rintaan kiinni. Selän alta kauhoin kourallisen suolapähkinöitä. Reilu viikko taaksepäin kummastelin lakanoissa olevaa outoa kämmenen kokoista länttiä selän kohdalla. Muistin yöllä syöneeni leipää juustolla ja lopulta löysinkin yöpaidan selästä kovettuneen juuston. Olinkin siis syönyt pelkkää leipää - ilman juustoa.<br />
<br />
Näille on helppo nauraa jälkikäteen, mutta töissä havahduttuani koneelta joudun sydän kurkussa ensimmäisenä tarkastamaan kriittisimmät sovellukset, etten ole lähettänyt matkaan mitään epäsoveliasta. Yleensä aamulla ensimmäisenä tarkastan puhelimeni toivoen, että ehdin vielä korjata tilanteen, jos niin on tarvetta. Jos joku siis joskus löytää hämmentävää materiaalia tai vastaanottaa yöaikaan kummallisen viestin, onnittelut.<br />
Olen ajatellut juuri sinua myös unissanikin! <span style="background-color: white; color: #333333; font-family: proxima-nova-soft, arial, helvetica, sans-serif; font-size: 2.4rem;">♥</span>Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-55039127871931195652019-01-02T16:00:00.006+02:002019-01-02T16:03:24.011+02:00Vuoden vaihto<br />
<div class="MsoNormal">
Ensimmäiset päivät uutta vuotta takana. Oikeastaan pää on aika
tyhjä, kun katsoo taaksepäin. Vuosi oli aivan mahtava: se pakotti ymmärtämään
omaa inhimillisyyttä, kasvatti sietämään omaa osaamattomuutta, opetti pyytämään
apua ja auttoi asettamaan omia rajoja. Toisaalta se myös kannusti kokeilemaan
uusia asioita, työnsi ulos mukavuusalueelta, kannusti ottamaan haasteita
vastaan ja opetti välillä myös hidastamaan. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Valmistuin pari viikkoa sitten viimeinkin koulusta ja olen nyt
virallisesti palveluliiketoiminnan tradenomi. Sinänsä arkielämässä mikään ei
valmistumisen myötä muuttunut, mutta napanuora kouluun ja opiskelijaelämään on
toistaiseksi nyt katkaistu. Ekaa kertaa elämässä olen ammattilainen oman alani
tehtävissä ja mielestäni selviytynyt oikein kunnialla. Lyhennetty työpäivä on
tuonut valtavasti helpotusta elämään, sillä nyt arkeen mahtuu muutakin kuin
työtä ja lepoa – vaikka ne pääroolissa silti ovat edelleenkin. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Koska olen kuitenkin kova hääräämään, innostumaan ja tunkemaan
kaikkeen kivaan mukaan, on urheilu edelleen jäänyt taka-alalle. Olen aina ollut
huono syömään ja nyt lääkkeiden haittavaikutuksena ruokahalu on pahasti
pakkasen puolella. Siihen lisättynä pieni kulutus, on ollut aika katsoa
peilistä uudenlaista kiloja kevyempää kroppaa ja pitänyt sanoa hyvästit
vaivalla hankituille lihaksille. Urheiluun ja ruokaan panostaminen ovat uuden
vuoden pääprioriteetteina!<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Sen lisäksi, että joudun lähtemään alennusmyynneistä
metsästämään roikkuviin housuihini pienempää vyötä, on vuosi ollut niin
sanotusti koetteleva myös kuontalon kannalta. Vuosi sitten totesin oireilevani
hiusväreille ja päädyin kokeilemaan kasvivärjäystä, koska pidin tummista
hiuksista. Allerginen oireilu kuitenkin jatkui ja tein päätöksen pikkuhiljaa
palata takaisin omaan vaaleaan väriini. Muutaman vaalennuksen jälkeen hiukseni
olivat kuitenkin siniset ja vivahteena kulki erilaisia sävyjä keltaista ja
vihreää. Asiaa selvitellessäni kertoi kasvikampaaja, että tumma kasviväri
sisältää indigoa, joka lähtee hiuksista pois saksilla tai ajan kanssa.
Ensimmäistä kertaa elämässä pohdin, miltä mahtaisin näyttää kaljuna, mutta
päätin ottaa operaation kärsivällisyysharjoituksena ja kohta olen vapaa
sinisestä merenneitotukastani!<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Koska elämässä on kaikki oikeasti todella hyvin, on varaa vastapainoksi
kertoa traaginen tarina viherpeukaloinnistani. Hankin kesällä ensimmäistä
kertaa elämässä parvekkeelle kukkia, jotka kaikkien yllätykseksi sain pysymään
elossa syksyyn asti. Ohjeiden mukaan nostin Dalian juuret talvehtimaan kevättä
varten, mutta huomasin koko möykyn homehtuneen kellarissani. Kasvionnestani
riemastuneena päätin myös hankkia muutaman oikean viherkasvin ja päädyinkin
kantamaan Viherpajalta kotiin sateenvarjopuun, tuntokasvin ja kummituspuun.
Keskimmäinen kuoli huolenpidostani huolimatta heti. Kahteen muuhun oli tullut
oston mukana joku mukava kirvaolio, joka tälläkin hetkellä myrkytyksistäni
huolimatta määrätietoisesti nakertaa rakkaita kasvejani. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
(Oikeasti halusin vain kertoa, että viherkasvit ja kukkaset
kannattaa hakea jostain muualta kuin Viherpajalta. Ja pohtikaa kahdesti ennen
hiusten värjäystä, etenkin hämärillä kasviväreillä.)<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Alkanut vuosi tulee olemaan kutkuttava! Vähän salaa jo
haaveilen pääseväni tuumasta toimeen. Menee suunnitelmani sitten syteen tai
saveen, odotan innolla uusia haasteita ja mahdollisuuksia ja vuoden päästä
tähän aikaan voin sanoa ainakin yrittäneeni. Koska lopulta se on ainoa asia,
mikä merkitsee. Kova oli yritys menneenäkin vuotena ja jotain olen tehnyt oikein, sillä olen
saavuttanut kaiken, mistä vuosi sitten vielä hermoilin ja haaveilin: olen
viimeinkin valmistunut koulusta, kasvattanut verkostojani ja työllistettynä
omalle alalleni!<br />
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tärkeimpänä, en suostunut pysähtymään narkolepsiani takia. <o:p></o:p></div>
<br />Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-24301346301461395032018-09-29T11:44:00.002+03:002018-09-29T11:47:28.788+03:00Hieno elämäMulla on elämässä kaikki hyvin. Oikeastaan asiat on niin käsittämättömän hyvin, että "hyvä" tuntuu liian laimealta. Muutama viime viikko on ollut puhdasta taistelua jokaikinen päivä, mutta selvittyäni tänne asti ilman hermoromahdusta tai vatsahaavaa, aion nyt vain nauttia auringosta, kirpeästä ilmasta, hyvästä ruoasta ja tunteesta jossain äärettömän onnellisuuden ja kiitollisuuden välimaastossa.<br />
<br />
Töissä on kaikki hyvin. Työparini lähti reilu kuukausi sitten jatkamaan opintojaan, joten jäin vastuuseen palveluidemme kehityksestä. Toki selkäni takana on valtava tuki esimieheltäni ja koko yrityksen henkilöstöltä. Harteilla painaa sopivan kokoinen vastuu, joka haastaa kasvamaan ja käyttämään omaa ammattitaitoa, mutta josta myös tiedän selviäväni. Ongelmaksi viimeisen kuukauden aikana kävivät kahdeksan tunnin työpäivät. Kuten viimeksi jo mainitsin, on elämäni pyörinyt pääasiassa työn ympärillä ja illan lyhyt hetki on mennyt ylläpitäessä arkisia elintoimintoja. Kun työn ja vapaa-ajan tasapaino katoaa, ei mieli saa tarpeeksi lepoa työasioista.<br />
<br />
Eilen kuitenkin sain oman työharjoittelujaksoni päätökseen. Täytin oman ainoan henkilökohtaisen tavoitteeni ja solmin jatkosopimuksen, mikä tarkoittaa, että maanantaina saan palata taas työni äärelle. Se, mikä tulee muuttumaan on työaika. Aina uraorientoituneena olen joutunut pohtimaan uudestaan elämän tärkeitä asioita ja päätynyt tekemään osaltaan sekä raskaan että vapauttavan päätöksen siirtyä lyhennettyyn työpäivään. Osaan vain kauhuissani arvailla minkälainen taistelu ja paperisota on edessä tukiasioiden suhteen, mutta mielenrauhani on taas palannut, kun ymmärrän, että pääsen iltaisin harrastamaan urheilua. Puolen vuoden tauon jälkeen saan tasapainoni taas takaisin.<br />
<br />
Harjoittelusta selviäminen tarkoittaa samalla myös sitä, että ihan pian edessä on valmistuminen. Suosiolla annoin opintojeni venähtää aiottua pidemmäksi, mutta olen ylpeä siitä, että haasteista ja narkolepsiasta huolimatta olen pystynyt opiskelemaan itselleni ammatin - vieläpä sellaisen, josta oikeasti nautin! Niinpä voin sanoa, että loppuvuodesta täällä ei enää kirjoita opiskelija tai harjoittelija, vaan palveluliiketoiminnan tradenomi ja palvelumuotoilija!<br />
<br />
Sattumien kautta törmäsin äskettäin tuttuni kirjoittamaan<a href="http://tuima.fi/yksi-piikki-muutti-kaiken-muttei-vienyt-elamanhalua/" target="_blank"> juttuun</a> sairastumisestani. Pysähdyin pohtimaan omaa elämääni vuosi sitten ja ymmärsin, että olen vuodessa saanut ja saavuttanut kaiken, mistä silloin stressasin ja haaveilin. On hyvä pitää ajatukset ja katse tässä hetkessä, mutta toisinaan vilkuilu eteen ja taakse saa ymmärtämään, kuinka hienon elämän on saanut.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9eQaYsSoa3R0C43GrRvrl0P2bd9R9wTFrylsbqzwNxi3ROBjX1UC1mYlY68m_IRaQDw_aBklHNStgPgEzoqwClEuJh2u-ocpqaEhgOO1R1tg0AI4Hp6N31K7MFHLZ_riL1DFB7CqtbXkc/s1600/Screenshot_20180117-131147.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="616" data-original-width="620" height="317" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9eQaYsSoa3R0C43GrRvrl0P2bd9R9wTFrylsbqzwNxi3ROBjX1UC1mYlY68m_IRaQDw_aBklHNStgPgEzoqwClEuJh2u-ocpqaEhgOO1R1tg0AI4Hp6N31K7MFHLZ_riL1DFB7CqtbXkc/s320/Screenshot_20180117-131147.png" width="320" /></a></div>
Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-46883062436702826762018-08-05T14:17:00.002+03:002018-08-05T14:17:27.825+03:00Arkielämän haasteita<div style="text-align: center;">
<i>"Päivät kuluvat hitaasti, mutta vuodet vierivät vauhdilla."</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: left;">
Paljon on taas tapahtunut. Tämä blogi on hiljentynyt huomattavasti yksinkertaisen energianpuutteen vuoksi. Tunnelin päässä näkyy kuitenkin valoa. Olen viime aikoina viettänyt melkein enemmän aikaa Uniklinikalla kuin kotonani, mutta paljon parannuksia on myös saatu aikaan. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Kuten jo viimetekstissäni totesin, on työelämään astuminen tuonut esiin faktan, etten ehkäpä olekaan ihan niin oireeton ja helppo tapaus kuin olen itse viime vuodet luullut. Opiskelijaelämässä oli helppo hakea itse tasapainoa elämään ja aikatauluttaa työskentelyä oman voinnin mukaan, mutta työelämässä pelataan tietysti työelämän säännöillä. Rehellisesti sanottuna oikeaksi ongelmaksi koen tällä hetkellä oman työmoraalini, jonka mukaan kahdeksan tunnin työpäivänä tehokasta työaikaa on kahdeksan tuntia. En osaa enää olla entisellä tavalla sujut oman oireiluni kanssa, koska työskentelystäni maksetaan. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMA6juyoklWiZqbvwATkTcSjKl6bJCabXt72zIQ64gMe-wa4XUy8zJWOrgLM1TdJnVHmBFPI0wK_3VsTI-9DbjxiNHSycOHuC0urYEouKHEwn0lk0Dd6vrL4Fg5otCMgmxMs8nA6TmEs7T/s1600/IMG_20180710_055806_261.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMA6juyoklWiZqbvwATkTcSjKl6bJCabXt72zIQ64gMe-wa4XUy8zJWOrgLM1TdJnVHmBFPI0wK_3VsTI-9DbjxiNHSycOHuC0urYEouKHEwn0lk0Dd6vrL4Fg5otCMgmxMs8nA6TmEs7T/s320/IMG_20180710_055806_261.jpg" width="180" /></a></div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Onneksi uudet hoitotoimenpiteet ovat omalta osaltaan tuoneet arkeen pientä helpotusta. Olen ollut miljoona kertaa kiinni milloin minkäkinlaisissa piuhoissa ja vempeleissä. Lopulta olen kuitenkin ollut todella tytyväinen, että tämänhetkinen terveydentilani on analysoitu niin tarkasti: univaje on aiheuttanut muun muassa soluille pahaa oloa ja hidasta palautumista. Narkolepsia itsessään oireilee edelleen päivittäin nukahteluina ja kasvaneessa määrin automaattisena toimintana, mikä on seurausta taistelusta nukahtamista vastaan. Todella hyvänä yönä on unta saatu analysoitua jopa huimat viisi tuntia yössä, joka kuitenkin sisältää heräilyjä ja liikehdintää. Leposyke on noussut. Rauta paennut elimistöstä. Sain myös ohimennen diagnoosin yliliikkuvista nivelistä. Positiivista on se, että pääsin puhtain paperein läpi uniapneatesteistä. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Urheilu on jäänyt nyt pariksi kuukaudeksi kokonaan ja olo on ihan karmiva. Toki jatkuva hellekin ilmeisesti (toivottavasti) turvottaa, mutta kroppa tuntuu inhottavan tukkoiselta ilman kunnon liikuntaa. Samalla huomaan lihasteni huutavan tarvetta hieronnalle. Edelleen työpäivän jälkeen illat kuluvat leppoisasti unten mailla ja hereille pääsen suunnilleen siihen aikaan illalla, kun kaikki muut ovat jo menossa nukkumaan. Onneksi suhtautuminen töissä oireiluuni on ollut aivan käsittämättömän ymmärtäväistä ja sen myötä yritän taas kerran opetella armollisuutta myös itseäni kohtaan. Viisas mies on aikanaan sanonut, että kaikilla meillä on omat vastoinkäymiset, eikä kukaan pysty olemaan tehokkaan tuottelias kahdeksaa tuntia päivässä. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Muutama viime kuukausi on ennenkaikkea opettanut itselleni taas ihan valtavan paljon. On pitänyt käydä läpi oman hyvinvoinnin tärkeyttä, kaivaa henkistä vahvuutta ja taistelutahtoa, mutta ennen kaikkea opetella muiden ihmisten lisäksi ymmärtämään itseään. Kukaan meistä ei ole kone. Tärkeiden asioiden uudelleenpriorisoinnin myötä olen myös päätynyt tekemään suuria päätöksiä koskien tulevaisuutta. Kuten jo alussa totesin, loppupeleissä kuitenkin tällä hetkellä näen tunnelin päässä pelkästään valoa. Asiat kehittyvät juuri oikeaan suuntaan. </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Jos jotakuta kiinnostaa seurata enemmän suunnitelmallista sisältöä arkipäivistäni työni parissa, löytyy toinen blogini <a href="https://palvelumuotoiluhanna.blogi.net/blog/" target="_blank">täältä</a>. Tämäkään blogi ei ole menossa lopulliseen kuolioon, mutta joutuu nyt odottamaan hetken, jotta energiatasot saadaan tasapainoon. </div>
Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-42901002613774146282018-06-05T19:56:00.001+03:002018-06-05T19:56:27.360+03:00Toivoa UniklinikaltaHuhhuh, kun kulkee taas aika ihan mieletöntä vauhtia! Mun blogin päivittelyt on valitettavasti jäänyt nyt vähemmälle, sillä kahdeksan tunnin työpäivät syö ihan kaiken mehun tästä ihmisestä.<br />
<br />
Muuten harjoittelu on ainakin omasta mielestä mennyt tosi hyvin! Porukka on ihan mahtavaa ja mukavien ihmisten joukkoon on ollut tosi helppoa sopeutua. Työnkuva on juurikin sitä, mitä sinne olen mennyt tekemään. Muutama viikko sitten loksahti palaset paikoilleen ja opin käyttämään meidän omaa ohjelmistoa, jolla pystyy viemään vielä oman työskentelyn ihan uudelle tasolle. Viime viikolla oli kesäjuhlat, joita jotenkin päädyin mukaan järjestämään. Olen osallistunut myös asiakaspäiville, sekä leanin ja palvelumuotoilun aamupalatilaisuuksiin. Koska tässähän ei vielä ole yhdelle ihmiselle tarpeeksi, kävin viime viikolla vapaaehtoisena tekemässä pari päivää Arctic15-messuilla matchmaking-tiimin vetäjänä.<br />
<br />
Eilen kävin ensimmäistä kertaa Uniklinikalla, joka ironisesti sijaitsee vielä työpaikkani kanssa samassa osoitteessa. Matka ei siis ollut pitkä. Klinikalla selvisi, että narkolepsian hoito, seuranta ja lääkitys on käytännössä ollut koko ajan sillä tasolla, että nyt laitetaan kaikki ihan uusiksi. Ryhdytään kuulemma kartoittamaan tilannetta mittailemalla muun muassa nukahtamisviivettä uudestaan, ottamalla sydänfilmiä, analysoimalla unen laatua ja vähän kaikkea vielä siltä väliltä.<br />
<br />
Valittelin lääkärille tämänhetkistä elämäntilannetta, jossa pärjään mainiosti aamupäivän töissä. Lounaan jälkeen alkaa väsymys puuduttaa. Kotiin päästyäni moinen tsemppaaminen särkee päätä ja nukun kuin tukki vähintään pari tuntia. Seitsemän aikaan illalla hyvällä tuurilla meikäläinen on taas mukana elämässä kiinni ja voin kertoa, että kaikesta ennakoinnista ja meal preppaukesta huolimatta tavallista arkitekemistä on niin paljon, ettei virta vaan enää riitä esimerkiksi urheilemaan. En edes uskalla ajatella kavereiden näkemistä, koska väsymys valitettavasti vaikuttaa myös sosiaalisuuden tasoon.<br />
<br />
Niinpä nyt siis joudun myös antamaan periksi erittäin nuivasta suhtautumisestani kaikkiin lääkkeisiin. Uniklinikka lupasi olla mukana auttamassa uudenlaisen tasapainon hakemisessa ja pitää huolta myös yleisesti terveydentilan seurannasta. Lääkäri oli myös sitä mieltä, että vertaistukea olisi hyvä saada ja myönnän itsekin kaipaavani välillä ihmistä, jolle voi puhua vapaasti tietäen, että toinen tasan ymmärtää, mistä puhutaan. Näin siis olen erittäin toiveikkaana tällä hetkellä elämän suhteen. Nyt kuukauden jatkunut väsymysaalto on keiltämättä syönyt välillä mielialaakin varsinkin iltaisin: joskus olisi ihan kiva tehdä normaalin ihmisen juttuja vapaa-ajalla. Ehkäpä vielä joskus saan kokea senkin aamun, kun herää oikeasti nukkuneena. Tai ajatellappa, jos pystyisi vaikka ihan oikeasti nauramaan!<br />
<br />Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-89688724184269300682018-04-24T17:43:00.001+03:002018-04-24T17:43:07.979+03:00Uusi alkuElämässä ajoitus on kaikki kaikessa. En tarkoita nyt meidän suunnittelemaa ajoitusta, vaan sitä, kuinka oikeana aikana asiat vaan järjestyvät aina parhain päin. Itse sain tästä taas muistutuksen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLNmCx7lxJ4NvYZ4Jpd070X98O57f8YBxm0UbWR4D201PToPPGxIUTjnrae-6tiuadtgvYxOPyi0iHV7M-ZECZkr2ZKBEwY57keLiePVmVmlXj2loRBIXQT8ydetuSUwwJBtXyXal18Yvh/s1600/blogi.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="470" data-original-width="795" height="189" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiLNmCx7lxJ4NvYZ4Jpd070X98O57f8YBxm0UbWR4D201PToPPGxIUTjnrae-6tiuadtgvYxOPyi0iHV7M-ZECZkr2ZKBEwY57keLiePVmVmlXj2loRBIXQT8ydetuSUwwJBtXyXal18Yvh/s320/blogi.png" width="320" /></a></div>
<br />
Ennen Belgiaan lähtöä keskusteluissa tulevan harkkapaikkani kanssa heitettiin ilmoille ajatus aloittamisen aikaistamisesta toukokuun alkuun. Koska tykkään ajatella aina askeleen verran pidemmälle ja ennakoida kaikki mahdolliset tilanteet, yritin päästä alustavasti katsomaan asuntoja Helsingistä jo ennen koko reissua. Näyttöpäivää edeltävänä iltana kaikki näytöt peruuntuivat kuitenkin syystä tai toisesta yksi kerrallaan - ja voi pojat, että kyynel silmässä turhautumisesta meinasin jo jäädä pois koko Belgian reissusta siltä varalta, että varma tieto tulee matkan aikana.<br />
<br />
Päätin kuitenkin lähteä Belgiaan. Oikeastaan päätin ottaa irtioton kaikesta kotipuolen stressistä ja säätämisestä ja vaan nauttia olosta täysin rinnoin ihan muussa ja puhdistavassa ympäristössä. Viikon lopupuolella kuitenkin sain salaa kovastikin odottamani puhelun ja löimme lukkoon harjoitteluni alkamisen toukokuun alussa. Koska Belgiasta käsin en voinut tehdä oikeastaan mitään, vedin antaumuksella pari viimeistä päivää suklaata naamaan ja nautin vaan siitä tunteesta, kun palaset loksahtelevat paikalleen - vaikka niitä bisnesnaisen kenkiä en löytänytkään reissusta.<br />
<br />
Kotiin päästyäni selaisin taas vaihteeksi asuntoja ja ilokseni huomasin juuri sopivana päivänä julkisen näytön asunnossa, johon olin iskenyt silmäni jo ennen reissua. Olisin mielelläni samalla reissulla käynyt katsomassa useammankin asunnon valinnanvaran vuoksi, mutta en saanut näyttöjä sovittua. Helsinkipäivä koitti ja asunto oli juuri niin sopiva kuin olin ajatellutkin ja seuraavana päivänä sain sähköpostiin vuokrapaperit uudesta kodista - ja uskokaa tai älkää katsojia ja kiinnostuneita oli todellakin useampiakin kuin vain minä!<br />
<br />
Jääräpäisyyksissäni tein itse muuttourakastakin tarpeettoman hankalaa: vaikka kaikki merkit viittasi huonoon aikaan jokaisen pikkuseikankin mennessä pieleen, yritin silti pitää kiinni valitsemastani muuttopäivästä. Lopulta pienen herättelyn jälkeen heräsi omakin älyni ja päätin suosiolla ottaa lisäaikaa uuden muuttopäivän suunnitteluun ja lähteä välissä vanhempien luokse nauttimaan maaseudun orastavasta keväästä. Jälkikäteen ajateltuna tämäkin suunnitelmien muutos oli hyvin tarpeellinen, sillä tuntui hyvältä saada pieni irtiotto muuttolaatikoista ja koko Lahdesta ennen lähtöä.<br />
<br />
Ja viimeinkin kun aika sitten oli oikea, pakkasimme eilen sujuvasti muuttokuormani autoon ja olin iltapäivällä jo koko sekamelskan keskellä uudessa kodissani. Lahden päässä auttamassa olivat ihanat muuttomiehet, jotka kuittailivat esimerkiksi omistamieni lyhtyjen määrästä. Ohitin kommentin hymyilemällä kertomatta, että puolet lyhdyistä olin piilottanut laatikoihin ja heidän näkemänsä määrä oli vain puolet todellisesta. Tänään siis olen ihastelut uutta kotiani, purkanut lyhtyjä muuttolaatikoista, yrittänyt etsiä oikeita paikkoja tavaroille... kävin myös ulkoilemassa sen verran, että totesin työmatkani olevan hitaalla kävelyllä viisi minuuttia ja kaupan ja kuntosalin näkyvän parvekkeeltani.<br />
<br />
Näin siis muutaman mutkan - tosin täysin jääräpäisyyksissään itseaiheutetun - jälkeen pääsen ensi viikolla aloittamaan palvelumuotoilun harjoittelijana unelmieni paikassa ja samalla myös kääntämään ihan uuden sivun elämässä urapolulla, mutta myös uudessa kodissa ja kaupungissa. Omasta takataskustani löytyy aina varsinaisen suunnitelman lisäksi myös vähintään suunnitelman b sekä c, mutta tästä kokemuksesta viisaampana ymmärsin, että asiat eivät tapahdu pakottamalla. Asiat järjestyvät ja elämä vie meitä aina oikeaan suuntaan oikeana aikana.<br />
<br />
Tänään aion kokeilla, miltä tuntuu käydä omassa saunassa. Lupaan nyt julkisesti laittaa sekä tänään että tästä eteenpäin jokaisena saunakertana puhelimesta herätyksen pitääkseni itseni hengissä!<br />
<br />
Ja hei, ne bisnesnaisen kengätkin löytyi lopulta Helsingistä!Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-83540700041510706532018-03-25T18:20:00.001+03:002018-03-25T18:20:21.571+03:00Belgia<div style="text-align: center;">
<i>"Sinulla on aivot päässäsi ja jalat kengissäsi. Voit ohjata itsesi mihin suuntaan vain haluat. Olet omillasi ja tiedät mitä tiedät. Sinä olet se, joka päättää mihin suuntaan lähdet."</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Saavuin eilen Belgiaan. Olin loppuviikosta kotona jostain syystä aivan loppu, enkä normaaliin tapaan osannut innostua matkasta etukäteen. Matkafiiliksen puuttuessa harkitsin jopa koko reissun perumista, mutta päätin silti lähteä. Lupasin itselleni ottaa viikon totaalisen irtioton kodin stressistä ja keskittyä täysillä vaan olemaan läsnä tässä hetkessä matkan ajan. Onneksi näköjään teen joskus järkeviäkin ratkaisuja, sillä jo eilen illalla kuukahtaessani viimeinkin sänkyyn, olin ikionnellinen tästä elämästä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfkB3f5rjmcLd7OB9ZhOM-kwfMaEqTxynzdB_je_v5SMqa6ljKOc03V6qmHbiPyjQzUK31OBdQ6HnEiGyDLZBQZW0KyE6FTxee3NNjQL_9jhKZUpPW7V_hZgODzPR-fEU9BEKI_SApsIcC/s1600/20180223_224429.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="526" data-original-width="720" height="233" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfkB3f5rjmcLd7OB9ZhOM-kwfMaEqTxynzdB_je_v5SMqa6ljKOc03V6qmHbiPyjQzUK31OBdQ6HnEiGyDLZBQZW0KyE6FTxee3NNjQL_9jhKZUpPW7V_hZgODzPR-fEU9BEKI_SApsIcC/s320/20180223_224429.png" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lentokoneessa pääsin exit-riville istumaan, joten jalkatilaa olisi ollut vaikka nukkua rivien välissä. Viereeni istahti myös mukava belgialainen nuori mies, jonka kanssa alkumatka nukuttiin kilpaa ja laskussa juteltiin mukavia elämästä. Sain hyvät matkavinkit häneltä. Belgian päässä oli sovittu, että Besiki tulee kentälle vastaan ja kieltämättä piti tosissaan keräillä itseään, kun yllätyksenä myös Sarah oli tullut kentälle vastaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eilen kierreltiin alkupäivä Brysselissä ja käytiin syömässä. Erehdyin sanomaan, että viikon tavoite on syödä pudottamani kilot takaisin ja tavoite taisi tulla täyteen jo ekana päivänä. Iltapäivästä kierreltiin Besikin kotikulmia ja istuttiin teellä hänen vanhempiensa luona odottamassa auton vapautumista. Loppuillasta Besiki ajoi minut vielä Leuvenin opiskelijakaupunkiin hostellille. Majoitun viikon ajan kuuden hengen tyttöhuoneessa, mutta koska olin päivää muita aiemmin perillä, sain rauhassa nukkua viime yön omassa seurassani. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänään on täälläkin sunnuntai ja kaikki paikat on kiinni. Tripadvisor jekutti sen verran, että patikoin suljetulle ravintolalle aamupäivällä. Kulmalta löysin pienen marketin ja kysyessäni lähintä avointa ravintolaa, laittoi omistaja ovet kiinni ja lähti kädestä pitäen näyttämään lähimmän pikaruokapaikan. Kaikki ihmiset on olleet ihanan ystävällisiä ja avuliaita tähän mennessä! Nytpä olen tämän päivän viettänyt pääasiassa ahmien lisää kaloreita (koska lomalla niitä ei lasketa), nukkuen ja odotellen muiden opiskelijoiden saapumista. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Akut alkaa latautumaan ja tuntuu hyvältä ottaa vähän etäisyyttä kotipuolen härdellistä. Tajusin taas eilen, kuinka älyttömän ihania ihmisiä minulla on ympärilläni ja uskon, että viikosta tulee ihan mahtava. Kun alkaa tosissaan rakastamaan elämää, se rakastaa sinua takaisin. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqHny10l4HFZzguivWAaDbbVNDOw7qFs5v4rDvb0-eBotAY-tWngHsEaFy4HUsxu0PHmsJNxVUjp8l4t218H0p9VNvJGabVUswq69U3F4KG7bf44razvrB8sS6Uvgr8FrrorP2LXRY1S_R/s1600/20180311_095410+%25281%2529.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="517" data-original-width="720" height="229" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhqHny10l4HFZzguivWAaDbbVNDOw7qFs5v4rDvb0-eBotAY-tWngHsEaFy4HUsxu0PHmsJNxVUjp8l4t218H0p9VNvJGabVUswq69U3F4KG7bf44razvrB8sS6Uvgr8FrrorP2LXRY1S_R/s320/20180311_095410+%25281%2529.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-71245068669477075612018-02-22T12:03:00.002+02:002018-02-22T12:06:36.698+02:00TulevaisuusintoaElämä on niin hassua. Yhtenä hetkenä tekee mieli heittää hanskat naulaan ja hetken päästä tulevaisuus loistaa kirkkaammin kuin kevätaurinko. Tein itselleni työpöydälleni tästä vuodesta motivaatiotaulun : leikkasin ja liimasin mielenkiintoisia ja inspiroivia kuvia sekä tekstejä pahville, jotta voin hahmottaa omat visioni ja tämän vuoden tavoitteeni selkeästi.<br />
<br />
Puurtaessani viimeinkin loppusilausta vaille valmiin opinnäytetyöni parissa, olen ajatuksissani välillä tuijottanut liimaamaani tekstiä: <i>"When life calls, be ready." </i>Niin ironista kuin onkin, juuri sillä suurimmalla pettymyksen ja epäonnistumisten hetkellä elämä soitti ihan kirjaimellisesti. Tästä alkoi parin viikon rumba, joka eilen sai hyvin onnellisen lopun, kuten elämässä kaikki muukin yleensä. Viime viikolla päädyin irtisanomaan itseni välittömästi Fressiltä, koska intuitio käski lähteä tämän mahdollisuuden perään samantien. Eilen vastaanotin unelmieni harjoittelupaikan ensi syksylle.<br />
<br />
Myin viime viikonloppuna jo osan huonekaluistani pitäen silmällä mahdollista tulevaa muuttoa Helsinkiin. Nyt edessä on haasteena löytää jostain töitä kesäksi ja syksyllä pakata itsensä ja omaisuus täysin uusiin kuvioihin. Pelottaa, jännittää, innostaa. Tiedostan jo nyt joutuvani syksyllä tiukkoihin paikkoihin, mutta liian helppo työ ei kehitä ja palkitse. Myöskin usein oikea paikka on suunnata tuulta päin juuri sinne, missä mahdollisuuksien ja haasteiden määrä pelottaa eniten. Kaikki kuuseen kurkottajat eivät kapsahda katajaan ja onhan nykyään kuukin taivaalta tavoitettavissa.<br />
<br />
Tämä viikko on mennyt ihan selvästi alkavan vatsahaavan ja hermoromahduksen sekä purkautuvan stressin pauloissa, koska olen päivät yrittänyt lähinnä keskittyä latailemaan akkuja. Eilen oli opinnäytetyöni viimeinen toiminnallinen osuus, joka meni ihan plörinäksi, mutta se ei tässä tilanteessa haittaa. Tänään menen illalla koulutukseen, jossa perehdytään somen hyödyntämiseen yrityskäytössä. Viikoksi venähtäneet huijauspäivän jälkeen olen taas ottanut itseäni niskasta kiinni ja palannut ruokavalioon sekä treenisuunnitelmaani - koska urheilustakin tinkiminen väsyttää.<br />
<br />
Ylipäänsä olen huomannut ihan huikeita vaikutuksia pienillä muutoksilla, joita tehtiin loppuvuodesta. Kun treeni kulkee, on energisempi olo ja ruoka maistuu paremmin. Kun olen syönyt säännöllisesti huimat kuusi kertaa päivässä pieniä annoksia, olen välttynyt jo parin kuukauden ajan kokonaan ruokakoomalta, jonka vuoksi ennen en esimerkiksi töissä uskaltanut syödä ollenkaan. Säännöllinen ruokailu pitää verensokerin tasapainossa, annoskoko pysyy pienenä eikä aiheuta väsymystä ja sokerinhimo ei yllätä niin pahasti. Lisäksi urheilun ja ruokailun tasapaino on tuntunut tasapainottavan yöuniakin. Ja hei, kaikki ylimääräinen matkapöhö on karissut pois!<br />
<br />
Olen nyt myös parin kuukauden ajan harrastanut mealpreppausta, jota ehdottomasti suosittelen kokeilemaan - oli sitten terve tai narkoleptikko! Käyn viikonloppuna tekemässä kerralla koko viikon ruokaostokset ja valmistan pikkubokseihin valmiiksi koko viikon ruoat. Ruokakulut pysyy kurissa. Eväät on helppo napata mukaan mihin vaan. Nälkäkiukku pysyy kurissa, kun ruoka on aina valmiina. Mikä parasta, ei tarvitse enää esimerkiksi työpäivän jälkeen käydä kokkaamaan sen vaarallisen väsymyksen pauloissa.<br />
<br />
Minun motivaatiotaulussani lukee myös kaiken keskellä <i>"Pysähdyn fiilistelemään, että kaikkihan menee ihan nappiin."</i><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbieHib-3lnWUG4Hz-Prlq0ceTayrHQnySr_cw7aPk0yg-w87y4eQg_wqUot8n0M-n6oQYcCqBDKXmbEUiaH4sIXRPALx28FS2yjfAJZrfSwCoUVklOUHEIZ4X7l563nIMYu4soU6NyoX5/s1600/happiness-is-feeling-excited-about-the-future-quote-1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="675" data-original-width="654" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbieHib-3lnWUG4Hz-Prlq0ceTayrHQnySr_cw7aPk0yg-w87y4eQg_wqUot8n0M-n6oQYcCqBDKXmbEUiaH4sIXRPALx28FS2yjfAJZrfSwCoUVklOUHEIZ4X7l563nIMYu4soU6NyoX5/s320/happiness-is-feeling-excited-about-the-future-quote-1.jpg" width="310" /></a></div>
Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-38989124101397610992017-12-31T18:36:00.001+02:002017-12-31T18:36:14.742+02:00KaksituhattaseitsemäntoistaEiköhän se olisi korkea aika summata kulunut vuosi ja pohjustaa tulevaa.<br />
<br />
Katsellessani äsken tuulikaapissa hakijoita odottavia teinejä, tajusin kuinka pitkälle vuodentakaisista ajatuksista ja fiiliksistä olen tullut. Hassua katsoa taaksepäin edes vuoden verran ja huomata, että siellä häärii ihan eri ihminen. Kohta pyörähtää käyntiin kahdeksas kuukausi savuttomana ja alkoholittomana - edelleen elämäni parhaat päätökset. Olen viettänyt tänä vuonnna paljon minäaikaa, pohtinut elämää ja itseäni ja lopulta todennut, että on ihan ookoo nököttää yksin kotona muiden ravatessa baareissa, jos siitä tulee hyvä olo. Siinä on onnellisuuden a ja o.<br />
<br />
Suurella rakkaudella aion muistaa ikuisesti toisen kotini Ljubljanassa, mahtavan viikon Wroclawissa ja hyvänpahan kesän Kökarissa. Koska olen elämässäni päättänyt kaikkien sääntöjen joukossa olla vahva poikkeus, pakkaan muutaman kuukauden päästä taas laukkuni ja suuntaan brändäysviikolle Belgiaan. Päätin myös venyttää suosiolla opintojani vielä ensi syksyyn, enkä todellakaan tiedä millä planeetalla aion harjoitteluni suorittaa: päätin kerrankin vähän relata ja katsoa mihin elämä vie.<br />
<br />
Kävin muutama hetki sitten kehonkoostumusmittauksessa ja kaiken jo valmiiksi tiedossa olevan lisäksi selvisi, että soluillani ei mene kovin vahvasti. Palautuminenkin on suhteellisen hidasta. Näinpä päädyin ottamaan muutaman kerran personal trainer - paketin itselleni ja olen päässyt lopettamaan tämän vuoteni vahvasti räätälöityjen treenien parissa. Tavoitteena on katsoa olisiko ensi vuosi soluillekin suotuisampi, kunhan saadaa treenit pyörimään ja ruokailut kuntoon. Joulupukki oli fiksusti laittanut lahjapakettiin motivaattoriksi myös aktiivisuusrannekkeen.<br />
<br />
Ikävä on edelleen ihan kamala, mutta pikkuhiljaa senkin kanssa oppinee elämään. Olen yrittänyt nähdä läheiseni rakkauden valokeilassa ja oppia hyväksymään, että mikään täällä ei lopulta ole pysyvää. Elämä on ikiliikkuja. En aio höpötellä mitään uudesta vuodesta ja uudesta minästä, vaan totean, että vanha minä jatkaa kohti uusia seikkailuja, mahdollisuuksia ja kasvua. Tänään kuitenkin aion vain kääriytyä sohvan nurkkaan kylpytakki päällä katsomaan leffaa ja ruokkimaan mielikuvitustani.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8u_0-ydOkPIHde40ljUbIgWAp2obmHFECoONZA9qZratwAv6Y6NxFNO5rtyPrchk-_olvIjXrYzTZvkekwAgMHcsUFBV68O-KGVYNQQs0WJ5ByLRpOUfBHuNSATcqB23emZl9GQJQktsB/s1600/Happy-New-Year-2018.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="500" data-original-width="1000" height="160" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh8u_0-ydOkPIHde40ljUbIgWAp2obmHFECoONZA9qZratwAv6Y6NxFNO5rtyPrchk-_olvIjXrYzTZvkekwAgMHcsUFBV68O-KGVYNQQs0WJ5ByLRpOUfBHuNSATcqB23emZl9GQJQktsB/s320/Happy-New-Year-2018.jpg" width="320" /></a></div>
Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-72810834829548154552017-09-28T16:23:00.000+03:002017-09-28T16:23:02.616+03:00Uusia tuuliaHassua, miten pienetkin asiat voi välillä tuntua mullistavan koko elämän. Mä olen leijaillut niin pää pilvissä pari viikkoa ja touhunut omia juttujani, etten ole ehtinyt edes istahtaa koneen äärelle kirjoittamaan. Tai olisinhan minä ehtinyt, muttei yksinkertaisesti vaan ole huvittanut.<br />
<br />
Sain pari viikkoa sitten töitä Fressiltä. Käyn muutaman vuoron viikossa pyörimässä asiakaspalvelijan roolissa meidän respassa ja voi luoja, kun olen tykännyt! Siis käydä töissä. Urheilun ja oman osaamisen yhdistäminen on ollut yksi fiksuimpia tekojani vähään aikaan, sillä töissä ei ole vaan mukavia asiakkaita ja työkavereita, vaan myös ihana energia, jota imeä itseensä päivän aikana. Lisäksi olen pikkuhiljaa kerännyt itse kokemusta meidän palveluista käyttäjän näkökulmasta ja maailma on avartunut ihan mielettömästi.<br />
<br />
Olen käynyt nyt pari kertaa kokeilemassa Yin lämpöjoogaa ja voin muuten suositella ihan kaikille! Tänäaamuna ihana ohjaaja vielä kertoi, kuinka erilaisissa asennoissa avataan erilaisia kehon kanavia pitkien venytysten avulla, jotka vaikuttavat mm. hengitykseen, ruoansulatukseen, kireyteen, stressiin... Kehonhuolto ainakin omalla kohdalla on aina ollut hävettävän heikkoa ja tuntuu ihan maagiselta huomata, kuinka omasta kropasta alkaa paukahtelemaan jumit auki ja virrata veri ihan päässäkin asti. Toiminnan ihmisenä en olisi koskaan osannut arvata nauttivani joogaamisesta.<br />
<br />
Kuten sanoin, työilmapiiristä on helppo haalia energiaa itselleenkin mukaan ja olenkin taas aloittanut liikunnan säännöllisesti. Vaikka alku tuntuu hankalalta ja kroppa väsähtää, niin tottumisen jälkeen on vaan ihan eri olo. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka pihistävät urheilulta aikaa esimerkiksi työ/koulukiireisiin ja lopulta huomaan, että stressitaso on noussut salakavalasti huippuunsa. Olen myös joogakokemukseni myötä huomannut, ettei urheilun aina tarvitse olla hikijumppaa, joka sattuu joka paikkaan seuraavana päivänä. Keho kaipaa myös huoltoa ja hellimistä välillä. Oma salainen aseeni stressiäkin vastaan onkin rutiiniksi kehittämäni sunnuntain tyttöjenilta. Omassa seurassani siis. Silloin on lupa ottaa vähän pidempi suihku, lakata kynsiä ja tehdä kasvonaamioita.... ottaa oikeasti vähän minäaikaa päästääkseen irti menneestä viikosta ja valmistautuakseen seuraavaan.<br />
<br />
Samalla haluan nyt kuvainnollisesti taputtaa itseäni selkään ja onnitella elämäni hienoimmasta päätöksestä, sillä olen ollut savuttomana kohta viisi kuukautta. Enää ei tarvitse hävetä omaa riippuvuuttaan ja herätä öisin tukehtumiseen, vaan on kumman puhdas ja kevyt olo sisäisesti. Enemmän tai vähemmän säännölliseksi käyneen tupakoinnin lopettaminen oli ollut mielessä jo pitkään ja alkukesästä tein viimeinkin päätökseni. Arvatkaa mikä yllätti eniten? Se oli helppoa. Vieläkin havahdun välillä tajuamaan, että koko asia ei ole edes käynyt mielessäni aikoihin. Olen myös henkisesti valmistellut mieltäni valitsemaan pakene-vaihtoehdon tiukan paikan yllättäessä - on nimittäin olemassa niitäkin asioita, kun on helpompi yksinkertaisesti vain poistua paikalta taistelun sijaan.<br />
<br />
Tämän syksyn olenkin päättänyt töiden ja opinnäytetyön lisäksi panostaa itseeni ja hyvään oloon. Narkolepsiakin tuntuu paljon enemmän kontrolloitavalta, kun muistaa kuunnella mieltä sekä kehoa ja tarjota niille aikaa ja rakkautta. Lääkäri on ollut alusta asti oikeassa sanottuaan, että paras lääke on säännöllinen elämänrytmi. Jollain tavalla myös toistaiseksi ainakin olen myös päässyt niskan päälle painajaisten kanssa ja olen opetellut nukkumaan yöni niinkuin normaalit - ilman valoa ja ääniä.<br />
<br />
Elämä hymyilee ja minä hymyilen sille takaisin.Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-55343191892183173862017-08-27T21:42:00.000+03:002017-08-27T21:42:02.461+03:00Rajattomuus<div class="MsoNormal">
Istun Turussa hotellihuoneessa maha täynnä hampurilaista ja
yritän jollain tavalla mielessäni tiivistää kuluneen kesän sanoihin tai edes
ajatuksiin. Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus ja hämmennys kaikkea
tapahtunutta kohtaan ja olen lopultakin ymmärtänyt, ettei ole väliä olenko
oppinut sanaakaan ruotsia, sillä olen voittanut itseni moneen kertaan. Olen
lyönyt omat pelkoni maahan ja katsonut silmiin heikkouksiani niin monesti, että
olen alkanut hyväksyä ne ja pitää itsestäni. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toki jo ennen kesän alkua oli tiedossa, että tulen
venyttämään oman mukavuusalueeni rajoja ihan tosissaan, mutta jos olisin silloin
tiennyt, kuinka kauas oikeasti joudun menemään, olisin ollut lähes kauhuissani.
Sanotaan, että vain taivas on rajana. Kaikki kuitenkin tietävät, että oikeasti
me itse rakennamme omat rajamme ja samalla logiikalla me itse olemme myös
ainoita, jotka rajamme pystymme murtamaan. Rajojen murtaminen vaatii kuitenkin
muutakin kuin menemistä matalimmasta ali ja ylittäessämme rajojamme joudumme
putoamaan ja kipuamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Rajojen rikkomisen ei
olekaan tarkoitus olla aina helppoa ja mukavaa, vaan uskon, että taistelusta
täytyy jäädä arpia, joita sitten voi kantaa ylpeydellä kuljetusta matkasta. Elämä ei
kuitenkaan haasta meitä palkitsematta ja jos oikein tarkkaan osaa katsoa, voi
huomata lopulta olevansa vähän enemmän rajaton.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kesä on oikeastaan pistänyt koville kaikilla mahdollisilla
tavoilla ja vaikka välillä kroppakin huusi lepoa, on se eniten koetellut
henkistä kanttia pitkästä aikaa moneen vuoteen. Tämä kesä yllätti minut ihan täysin
moneen kertaan. Voisi kai sanoa, että olen tällä hetkellä oman elämäni
Mayweather, sillä vaikka kesä pistikin välillä tulemaan ihan huolella avokämmentä, olen
kävellyt omasta kehästäni ulos voittajana. Olen kohdannut oman karmani ja
ottanut sen vastaan rakkaudella. Olen kohdannut oman luonteeni voimat ja
heikkoudet hyvässä ja pahassa. Olen kohdannut oman ammatillisen kasvun,
intohimoni ja poltteen tehdä henkisesti tyydyttävää työtä. Olen kohdannut
tarpeen kasvaa ja kehittyä. Olen
kohdannut omat tunteeni ja oppinut antamaan niille tilaa. Olen kohdannut elämän
ja kuoleman. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Tänään tunnen olevani feenix-lintu, jonka
entinen minä on palanut antaakseen tilaa uudelle ja vahvemmalle. Aion nukahtaa
kiitollisena kohtaamistani ihmisistä ja etenkin heistä, jotka päivittäin
taistelevat pysyäkseen elämässäni. Aion nukahtaa mielessäni kiitollisuus
kaikista muistoista ja menneestä, mutta myös vahva usko tulevasta hyvästä. Aion
sanoa ääneen, että kaikki on hyvin, jotta enkelitkin kuulevat sen. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikqJyS7lgaYKg_Z2A5UV-B8IDQro92ODHnz7BKuCdgNjIdL8QkQkw3oTIPmAOG6AQdUbkHFGXWN7DR9WKOKqoPbj-AbBD6k8z8TSaHRLE5j-5Tq4szQg-DjwIaNUhil8IM1x1obN8iEePu/s1600/FB_IMG_1503694383372.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="647" data-original-width="647" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikqJyS7lgaYKg_Z2A5UV-B8IDQro92ODHnz7BKuCdgNjIdL8QkQkw3oTIPmAOG6AQdUbkHFGXWN7DR9WKOKqoPbj-AbBD6k8z8TSaHRLE5j-5Tq4szQg-DjwIaNUhil8IM1x1obN8iEePu/s320/FB_IMG_1503694383372.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-69220955080782984132017-08-04T14:49:00.000+03:002017-08-04T14:49:15.198+03:00Leva livetKökarissa edelleen kaikki hyvin. Elinalla oli jo eilen viimeinen työpäivä, tänään lopettaa Enna. Minä ja Matilta sitkeimpinä jatketaan vielä kolmisen viikkoa. Kaupan aukioloajat lyhenevät, mutta listojen mukaan kun tämän päivän vapaasta palaan työmaalle, on seuraavan kolmen viikon aikana tasan kaksi vapaapäivää. Täytyy harkita tarkkaan, miten vapaansa käyttää. Toki työpäivät seilaavat aina kolmesta tunnista kahdeksan tunnin päiviin, mutta pelkästään saaren toiselle puolelle lähtemisessä on aina oma vaivansa. Vähän ehkä jopa harmittaa, kun tuntuu, että koko kesä on mennyt töissä. Toisaalta kun katsoo taaksepäin, on ehditty tehdä vaikka ja mitä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1hhek4mFxCBV7Q0hmVZGszBjcRANgT4JHK1Shw870pJWipWTGRwfWbkzbb36xDg6Mm1K38yNBHMNIMXDDmZewpuqxfLaUJEHvIKA5d0ZA-oTuXXeWYLnllNDTvzb0G76xj1Ahmro15VI3/s1600/IMG_20170731_223237_498.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1hhek4mFxCBV7Q0hmVZGszBjcRANgT4JHK1Shw870pJWipWTGRwfWbkzbb36xDg6Mm1K38yNBHMNIMXDDmZewpuqxfLaUJEHvIKA5d0ZA-oTuXXeWYLnllNDTvzb0G76xj1Ahmro15VI3/s320/IMG_20170731_223237_498.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Saaristoteatteri eli käytännössä kiertävä kesäteatteri vieraili myös Kökarissa ja käytiin Lauran kanssa katsomassa esitys. Koska kielenä oli ruotsi, missasin varmasti monta hyvää vitsiä, mutta esiintyjät puhuivat niin selkeästi, että pääpointti tuli hyvin selville. Kertonee sekin kai itsessään jo jotain, jos narkoleptikon saa pysymään hereillä parin tunnin ruotsin kielisessä teatteriesityksessä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiatdq0ZOhOXsvKs3rljDiDhMEJby_nWNCWzmLGAJ1gcGsRwecNMvHTD_jVAWsbeGnjRBoXENt7-5wqCHSb7Tr0Ry7AAj-iZfYMclt349Tsduzhvqs9QvnOsuR4-InxeBujKp-KHBebTFFZ/s1600/IMG_20170724_213605_278.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiatdq0ZOhOXsvKs3rljDiDhMEJby_nWNCWzmLGAJ1gcGsRwecNMvHTD_jVAWsbeGnjRBoXENt7-5wqCHSb7Tr0Ry7AAj-iZfYMclt349Tsduzhvqs9QvnOsuR4-InxeBujKp-KHBebTFFZ/s320/IMG_20170724_213605_278.jpg" width="256" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXt6a5h-87vak6dLGLFyvVd7kzEU3o1wCn9pDbY1HiYPtLbD8jD0ViajW0uthHh_gsbl6oJNlebWPfw95jlhKHIpZxHf2N3hB1ACPKHTYDnfZbb1Xs3FcmAkX8MvJovoT7t5P6w8QLXRCE/s1600/Snapchat-1636798070.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXt6a5h-87vak6dLGLFyvVd7kzEU3o1wCn9pDbY1HiYPtLbD8jD0ViajW0uthHh_gsbl6oJNlebWPfw95jlhKHIpZxHf2N3hB1ACPKHTYDnfZbb1Xs3FcmAkX8MvJovoT7t5P6w8QLXRCE/s320/Snapchat-1636798070.jpg" width="180" /></a></div>
<br />
Minä olen itsekseni käynyt vapaapäivinä tutkimassa saarta. Tyttöjen kanssa ehdittiin parin hellepäivän aikana loikoilla rantakallioilla ottamassa aurinkoa ja uimassa. Näin ensimmäistä kertaa elämässäni luonnossa elävän käärmeen. Eräänä päivänä lähdin myös extempore vuokranantajan tyttären perheen kanssa veneellä päiväksi heidän saareensa ja toisena päivänä poimin pihalta marjoja ja kahvittelin vuokranantajamme kanssa. Ingrid on aivan ihana iäkäs rouva, jolla riittää virtaa varmaan enemmän kuin minulla noin keskimäärin. Hän puhuu kuitenkin varmasti vaikeinta ruotsia, mitä koskaan olen kuullut ja siksi olinkin ylpeä itsestäni, kun ymmärsin edes jotain keskusteluistamme. Kai tässä jotain kehitystä on pakko tapahtua. Äsken puhuin pankissa vahingossa sujuvasti ruotsia. Tiedän nykyään myös, mikä on kesäkurpitsa ja munakoiso ruotsiksi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyXREkulZYsJ8FNtIud-cz3o-zXQKEM2QzVGLM9NepfRroqAUAVRy1WlvrkqVH52xoTySFkTg09_mONKeRGt7fkR7QFBF5CxqXbix-bnvi7X9TT67eJXvvcfbz1oKcYkgU8wdavOPknAw2/s1600/Snapchat-1842330746.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyXREkulZYsJ8FNtIud-cz3o-zXQKEM2QzVGLM9NepfRroqAUAVRy1WlvrkqVH52xoTySFkTg09_mONKeRGt7fkR7QFBF5CxqXbix-bnvi7X9TT67eJXvvcfbz1oKcYkgU8wdavOPknAw2/s320/Snapchat-1842330746.jpg" width="180" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBobvQN0zOCKFngK3xZ9UQMbrVf5ZSGtC3moXpFlHUqIy2RSb5_YlyEHdXd6i8FwEsiwZi3b0RiG4MzFRTnhH1QKqoDzEzU6nTiiXfdZsX1arlCUYvLXWnmz1M1rfb_aeLiQY2yyExWSCv/s1600/Snapchat-833781237.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhBobvQN0zOCKFngK3xZ9UQMbrVf5ZSGtC3moXpFlHUqIy2RSb5_YlyEHdXd6i8FwEsiwZi3b0RiG4MzFRTnhH1QKqoDzEzU6nTiiXfdZsX1arlCUYvLXWnmz1M1rfb_aeLiQY2yyExWSCv/s320/Snapchat-833781237.jpg" width="180" /></a></div>
<br />
Kotona kuunnellaan Lauran kanssa aina musiikkia ja Spotifyn mainostaessa koko ajan WKND- festareita Helsingissä, päätimme pitää omat WKND-Hellsö yhdistetyt festarit kaiuttimen kautta ja grillibileet yhdessä kaupan porukan kanssa ikäänkuin viimeisinä yhteisinä illanistujaisina. Saimme sponsorointina nimettömältä lahjoittajalta syötävät ja juotavat grillaamista varten. Lisäksi kesän ajan olemme keränneet "nakkikassaan" rahaa ja saimme sillä kustannettua itsellemme saunavuokran. Merivesi oli niin lämmintä, etten moneen vuoteen muista uineeni yhtä paljon!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTrHm1ygJEMLkh3bvy1iu4jG2WOGE83d7FiuyZv7p0VUrJ8FwnhXVVj2ZPIlkHvTbRTwFjztcIhlh45C-hnzlUxPTh5qaetScHs4ABjCeriiudp2W68XAY-ISvyWnbcw3r_6a1We41PR-8/s1600/DSC_6779.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1069" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjTrHm1ygJEMLkh3bvy1iu4jG2WOGE83d7FiuyZv7p0VUrJ8FwnhXVVj2ZPIlkHvTbRTwFjztcIhlh45C-hnzlUxPTh5qaetScHs4ABjCeriiudp2W68XAY-ISvyWnbcw3r_6a1We41PR-8/s320/DSC_6779.JPG" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Kuten sanottu Kökarissa kaikki hyvin. Vähän alkaa kolkuttelemaan jo koti-ikävä ja minun kohdallani ajatus omasta sängystä tuntuu oikein kutkuttavalta. Vielä on kuitenkin kesää jäljellä!</div>
Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-75723348956509110042017-08-01T11:44:00.001+03:002017-08-01T11:48:19.529+03:00Hyvinvointivaltiossa<div class="MsoNormal">
Taitaa tänään astua voimaan opintotuen uudistukset.
Tarkoituksena oli kirjoittaa, kuinka kivaa on jaksettu pitää töidenkin ohella,
mutta vaikka opintotuki sinällään ei minua koskekaan, tuntuu nyt hetki oikealta
valottaa hiukan elämää Kelan tukihelvetissä. Ja Suomen byrokratiaviidakossa.
Hyvinvointivaltiossa. Tätä saa kuulkaas myös jakaa siellä Facebookissa niin paljon kuin sielu sietää!<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7EubaCpJOpqaBLClTzf6To2S2zEvuhavlaaij-__OUB-y1LTe0JqTdsEbBKG-se1Cz6IbP7JfUzJQ6TIzTzl2DAsqbwVbILZ-A1xVDFvcj3SLPR2nfq1mHLH6ZRI3va5YSiicwZ5aKwVa/s1600/f4ce5785dd28a5c58b15f12ebc2cf16f.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="314" data-original-width="940" height="106" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7EubaCpJOpqaBLClTzf6To2S2zEvuhavlaaij-__OUB-y1LTe0JqTdsEbBKG-se1Cz6IbP7JfUzJQ6TIzTzl2DAsqbwVbILZ-A1xVDFvcj3SLPR2nfq1mHLH6ZRI3va5YSiicwZ5aKwVa/s320/f4ce5785dd28a5c58b15f12ebc2cf16f.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Opintojani varten nostan Kelalta nuoren ammatillista
kuntoutusrahaa, jonka tarkoituksena on hankkia minulle ammatti, jolla elätän
itseni ja estää myös siten syrjäytymistä yhteiskunnasta. Sinänsä jälkimmäinen
peruste on hyvin epälooginen, sillä Kelan, THL sekä valtion muut toimet eivät
sitä millään muulla tavalla tue ja välillä tuntuu, että isojen nimien mielestä
olisikin helpompaa maksaa meille sairastuneille kotiin jäämisestä, jotta koko
sotku saataisiin lakaistua vähin äänin maton alle. Toki kuntoutusraha on
tavallista opintotukea suurempi, sillä siinä on pyritty huomioimaan, etten
kykene hankkimaan lisätienestiä käymällä töissä koulun ohella.</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Opintolainaan en ole oikeutettu. Opintolainaa maksetaan vain
opintotuen kanssa tukemaan opiskeluja. Nostan kuntoutusrahaa juurikin
opintojani varten, mutta ilmeisesti urani ei ole tukemisen arvoinen. Koin myös
äärettömän epäreiluna sen, että kaverini saivat nostaa opintolainen tuplana
vaihdon ajan. Arvatkaa mitä minä sain – en senttiäkään. Tästä suivaantuneena
paukutin erilaisten järjestöjen sähköposteihin sponsorointikyselyjä ja edelleen
kiitollisena nostan hattua Kangasniemen Lions Clubille, joka lahjoituksellaan
tuki opintojani. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kelan järjestämällä sopeutumisvalmennusleirillä heidän omat
sosiaalityöntekijänsä olivat kertomassa meille tuista, joihin olemme
sairastumisen jälkeen oikeutettuja. Olisin oikeutettu vammaistukeen pelkästään
perusteilla sairastavani vaikeaa ja pitkäaikaista sairautta – vaikka ihminen on
sopeutuvainen, kivaksi ja helpoksi en kenenkään tätä vielä olekaan kuullut
kuvailevan. Kahdesti olen Raamatun paksuisen hakemusnivaskan Kelalle
toimittanut ja aina saanut hylkäyspäätöksen mitä ihmeellisimmillä perusteilla.
Mielestäni paras peruste on ollut, ettei sairaus aiheuta tarpeeksi lisäkuluja.
Eikö sen tuen pitänyt olla tukemaan elämistä eikä kattamaan aiheutuneita
kuluja? Nyt en yksinkertaisesti edes jaksa lähteä haalimaan kaikkia tarvittavia
papereita kasaan vain saadakseni todennäköisesti taas hylkäävän päätöksen. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirNtgoxst3dNb9P8O1xfcKzUSMGeM8azP-YThzzU6xMuVkw-TOAHVdr6uSIcHdQWIdyh9FvaAVSYdDQppMLO43Gz-aTdzoIzGs1DlRm6x_JleIw5Hdtk00q4ilsd_yTJR5CCC8nIwGY2C8/s1600/0127_FB_Kela80.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="299" data-original-width="571" height="167" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirNtgoxst3dNb9P8O1xfcKzUSMGeM8azP-YThzzU6xMuVkw-TOAHVdr6uSIcHdQWIdyh9FvaAVSYdDQppMLO43Gz-aTdzoIzGs1DlRm6x_JleIw5Hdtk00q4ilsd_yTJR5CCC8nIwGY2C8/s320/0127_FB_Kela80.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Lääkevahinkolautakunta on maksanut korvauksia sen
mukaisesti, että pääsen haittaluokkaan, jossa sairauteni vaatii pieniä
toimenpiteitä kuten vaikkapa päivittäistä rasvaamista. En itse kuitenkaan enää selviäisi elämästä ilman päivittäistä lääkitystä. Lautakunnan sivuilta
löysin lainauksen <i>”Elämänlaadulla tarkoitetaan sitä, millaiset mahdollisuudet
vahinkoa kärsineellä on elää täysipainoista elämää omien persoonallisten
tottumustensa, taipumustensa ja tavoitteidensa mukaisesti. Tässä kohdassa ei
ole kysymys taloudellisista arvioista.”</i> Tässä pitäisi siis ymmärtääkseni
huomioida voinko esimerkiksi harrastaa kuten ennen sairastumista ja mitkä ovat
olleet tulevaisuudenhaaveeni. Näitä ei kuitenkaan huomioida korvauksissa. Tämän
lisäksi lisäkorvauksen tarve on luvattu henkilökohtaisesti tarkistaa 5-7 vuoden
sisällä sairastumisesta. No, kahdeksatta vuotta porhalletaan hyvinkin menemään,
eikä kukaan ole erehtynyt mitään kyselemään. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Vaihtoon lähtiessäni yritin hakea matkavakuutusta itselleni
koko vaihdon ajaksi Osuuspankista. Hakemusta varten täytin netissä
terveyskyselyn, jonka tarkoituksena oli sulkea vakuutuksen ulkopuolelle
krooniset sairaudet. Tämän takia avoimesti kirjoitin sairastavani
narkolepsia-katapleksiaa. Seuraavaksi sähköpostiin kilahti hylkäyspäätös ilman
perusteluja ja otin puhelun suoraan päättävälle taholle. Perusteluna
hylkäykselle oli katapleksia. Pyynnöistäni huolimatta en koskaan saanut
päätöstä kirjallisena, ”koska ei ole meillä tapana.” Valtuutin myös oman äitini
hoitamaan asiaa puolestani, koska oma energia on rajallista, mutta eivät
suostuneet keskustelemaan asiasta, koska valtuutuksestani huolimatta ”täysi-ikäisen
terveysasiat eivät kuulu vanhemmille.” Yritin turhaan kertoa olevani vakuutus-, en
terveysasialla. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgByUikKm9U9gnKdygHXxZ0QBvBIMZ6cle7xyHb8MZ2KyzZ2cxKPI7kQInUBQhk9tO8u-EvSA-5EXYmqiQ5ymVpFEZ1a_BzaYpfY9idjkTQJ4O9TKRqiYWbRFIAaDDPXUuKEw3uZPn537mR/s1600/15043461_203391793445220_6382690747568619520_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="480" data-original-width="480" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgByUikKm9U9gnKdygHXxZ0QBvBIMZ6cle7xyHb8MZ2KyzZ2cxKPI7kQInUBQhk9tO8u-EvSA-5EXYmqiQ5ymVpFEZ1a_BzaYpfY9idjkTQJ4O9TKRqiYWbRFIAaDDPXUuKEw3uZPn537mR/s320/15043461_203391793445220_6382690747568619520_n.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Näitä tarinoita kuulkaas riittäisi kerrottavan loputtomiin
ja ohessa on vain jäävuoren huippu siitä epäreilusta kohtelusta, jota
sairastumisen lisäksi olen kohdannut, enkä varmasti kuulu edes räikeimmin
kaltoinkohdeltujen joukkoon. THL on pessyt täysin kätensä kaikesta vastuusta.
Kelaa ei ilmeisesti voisi vähempää kiinnostaa ja esimerkiksi noin suunnilleen
Osuuspankin virkailijaa lainaten rivien välistä elämäni narkoleptikkona on
vähemmän arvossa kuin muiden – turha siis edes vakuuttaa. Siinä mielessä
kuitenkin annan pisteet kotiin meidän hyvinvointivaltiolle, että kaikkien
tukien ja avustusten hakemisesta on tehty niin hankalaa, että juuri ja juuri
arkielämän askareista selviävälle edes lähteminen mukaan leikkiin on tehty
liian kuluttavaksi. On kuitenkin lottovoitto syntyä Suomeen, eikö?<o:p></o:p></div>
Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-9109449266226037812017-07-18T18:28:00.001+03:002017-07-18T18:28:36.791+03:00Kökarelämää<div class="MsoNormal">
Kiitos sinä ihana ja mysteerinen lukija, joka lähetit ihanaa
ja voimaannuttavaa palautetta viimeisimmän julkaisun jälkeen! Ei tässä elämässä
ole tärkeää olla niin suuri ja voimakas, että pystyy liikuttelemaan massoja. On
tärkeämpää pystyä koskettamaan aidosti edes yhtä ihmistä. Positiivisuuden
kierre on aina tervetullutta!<o:p></o:p></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgePzKmdRp8Z6eR24Kd3-7qsxU6lmQMX7EpJzFZIqpuuBhxGBeVmPqddQudTWFklGegmv5TxLDRK1iGXU1i9flvdX9IN1-5pMB3myFmFSdUF4HDjUL1U3DRwG-Ov9jDhxhnxvgmMNkXWPll/s1600/20170717_193107.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="738" data-original-width="1600" height="147" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgePzKmdRp8Z6eR24Kd3-7qsxU6lmQMX7EpJzFZIqpuuBhxGBeVmPqddQudTWFklGegmv5TxLDRK1iGXU1i9flvdX9IN1-5pMB3myFmFSdUF4HDjUL1U3DRwG-Ov9jDhxhnxvgmMNkXWPll/s320/20170717_193107.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Muutamat vapaapäivät olen nyt käyttänyt patikoimalla
saarella. Viimeksi samoilin melkein kolme tuntia saaren päähän syömään reppuun
pakatun välipalan meren rannalla. Siellä sitä aina muistaa, miksi täällä
ollaan. Pitkät työpäivät ja -viikot kun tuntuvat välillä kadottavan sen
ajatuksen, miten hieno paikka ympärillä onkaan. Myös ajatus tuntuu paljon
kirkkaammalta rantakalliolla. Olen yrittänyt aina ulkoillessani kävellä pätkän
ilman kenkiä ja imeä energiaa luonnosta – etenkin juoksemisen jälkeen tuntuu
taivaalliselta ulkoiluttaa jalkapohjia viileällä hiekkatiellä. Ja joka kerta
nipistelee vähemmän ja vähemmän. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVCvoEgADv7EUPU3K_Ta5PjRXQdhmL8TSKlQcv3Z8_OabfSDLVTLuMo2NM_aIwVzssUCOFHa1c7NEsYy3TmFu23FBv3W7keq928YjyVhnPIgesnHGHP3y_RPWFni9EezCYDUmJadAuydLh/s1600/IMG_20170711_231525_676.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVCvoEgADv7EUPU3K_Ta5PjRXQdhmL8TSKlQcv3Z8_OabfSDLVTLuMo2NM_aIwVzssUCOFHa1c7NEsYy3TmFu23FBv3W7keq928YjyVhnPIgesnHGHP3y_RPWFni9EezCYDUmJadAuydLh/s320/IMG_20170711_231525_676.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Töissä menee vaihtelevasti. Pääosin hyvin. Ensimmäistä
kertaa elämässäni olen kuitenkin siinä tilanteessa, että liian suuret
näkemykselliset erot esimiehen kanssa on johtaneet tilanteeseen, jossa olen
jopa harkinnut irtisanoutumista. Käyn sisäistä kamppailua rahantarpeen ja
itsensä arvostamisen välillä. Suoraan en sen enempää mitään sano, mutta välillä
tuntuu turhalta tuhlata omaa osaamistaan seisomalla uppoavan laivan kannella.
Rahamaailmassa kun ei aina riitä, että on mukava ja hieno ihminen. Menestykseen
tarvitaan myös rohkeutta, kipinää ja osaamista. Samoista syistä hylkäsin juuri
itse hyvän tarjouksen ryhtyä osakkaaksi yritykseen, joka herättänyt itsessäni
tarpeeksi intohimoa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOh_pQp8kAr5yXwnitFUjyewgS63wlAY4PKyRf0jA2VIC9VrhDkW83P_yA21lJf5wG3U_kpq_GP7aEQ1Ciq_rJeuKzKf-GC8wvdcl5YeDXDZTY5QtBtR-5X2fKBWpw7iTK48ljmdMZkT0R/s1600/20170621_225535.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="821" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhOh_pQp8kAr5yXwnitFUjyewgS63wlAY4PKyRf0jA2VIC9VrhDkW83P_yA21lJf5wG3U_kpq_GP7aEQ1Ciq_rJeuKzKf-GC8wvdcl5YeDXDZTY5QtBtR-5X2fKBWpw7iTK48ljmdMZkT0R/s320/20170621_225535.png" width="280" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Jo muutaman päivän ajan on mielessäni kytenyt ajatus. Se on
semmoinen ajatus, joka seisoo ihan vieressä, mutta siitä ei saa kiinni. Tuntuu,
että elämä yrittää sanoa jotain. Se hokee viestiä ikkunan takana niin, että
näkee sanojen muodostuvan, muttei kuule niitä. Sisällä on jännä tunne siitä,
että joku oivallus on iskemässä hetkenä minä hyvänsä. Toisaalta tiedän, että
kyllä se sieltä selkenee, kun aika on oikea. Ehkäpä taas vain mieli
valmistautuu jo kotiin palaamiseen: minulla taitaa olla jonkunlainen elämän
murrosvaihe edessä, kun alan seuraavaksi kirjoittamaan itseäni koulusta ulos ja
miettimään elämälle suuntaa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Kaikesta huolimatta sisällä on kuitenkin rauha ja tasapaino.
Tänä kesänä olen oppinut, että elämä on oikeasti aika lyhyt. Siksi siitä pitää
tehdä itselleen paras mahdollinen. Tehkää elämästä oma kuvanne. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUiSojcSj0EdUCGj0yDTKAMKtAR_pBXIOSQa-RxFWDZoPjvFN6bGBUBpoLf7zWVI_O15Apdo9U5s32282Hs7hJfL4XGn2ugHko52mcC3EE8jGv0klSLhR5bcgCeSCc-zW3eiT6-w9MrD43/s1600/20170621_225519.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="497" data-original-width="720" height="220" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUiSojcSj0EdUCGj0yDTKAMKtAR_pBXIOSQa-RxFWDZoPjvFN6bGBUBpoLf7zWVI_O15Apdo9U5s32282Hs7hJfL4XGn2ugHko52mcC3EE8jGv0klSLhR5bcgCeSCc-zW3eiT6-w9MrD43/s320/20170621_225519.png" width="320" /></a></div>
<br />Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-57579835500184304482017-06-18T15:20:00.003+03:002017-06-18T15:25:31.924+03:00KökarOnhan sitä taas pitänyt päivitellä kuulumisia jo jonkun aikaa. En vaan tahdo ottaa opikseni, ettei elämä mene aina suunnitellusti. Alkukesä on nimittäin ollut vähän erilainen kuin kuvittelin. Sanotaan näin, että, kun rakas ihminen muuttuu enkeliksi, se pistää elämän tasapainon sekaisin.<br />
<br />
Ensimmäinen viikko Kökarissa on kuitenkin takana. Kuitenkin yllättäin tapahtuneiden asioiden takia takana on suoraan sanottuna saakelin raskas viikko, vaikka kieltämättä olen kyllä myös nauttinut oloistani. Näin kauniissa paikassa on vaikea olla pitkään onneton. Naapurista löytyy lampaita, kulman takana on lehmiä. Bambit juoksee pellolla ja pöllö metsästää ikkunan alla. Vihreät pellot, kukkivat omenapuut, epätasaiset kalliot, kimmeltävä meri ja ylipäänsä koko luonnon kauneus ympärillä muistuttaa siitä, että elämä jatkuu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgttTyfO53QbEW8FyPoIsE9c-L-m97jo2R5-XiUwyAypQlBNcsLcRVZ7HkqcOZNlPu8fJeQQtjPgcSho8PYMBAR4lF_x0ZYOxsA7C-FJwjIkQTRxH2ySCzBNYQL3sli_dQB0PLqCWNiXkxH/s1600/Snapchat-943659426.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgttTyfO53QbEW8FyPoIsE9c-L-m97jo2R5-XiUwyAypQlBNcsLcRVZ7HkqcOZNlPu8fJeQQtjPgcSho8PYMBAR4lF_x0ZYOxsA7C-FJwjIkQTRxH2ySCzBNYQL3sli_dQB0PLqCWNiXkxH/s320/Snapchat-943659426.jpg" width="180" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil860djJI41bBoyaxG2LI-4Gcb4zpZnObUuLs1fKolXyos2MAYXqPsvMJlinNSPFq5T1TaRPMYA1zl3Sj1io4H6nCjKvROaeYl7awFJBUgPHbTC7uS9CP_Tv4Sj3Ss8KpDLbISu0Nghfcs/s1600/Snapchat-1247992486.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1280" data-original-width="720" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEil860djJI41bBoyaxG2LI-4Gcb4zpZnObUuLs1fKolXyos2MAYXqPsvMJlinNSPFq5T1TaRPMYA1zl3Sj1io4H6nCjKvROaeYl7awFJBUgPHbTC7uS9CP_Tv4Sj3Ss8KpDLbISu0Nghfcs/s320/Snapchat-1247992486.jpg" width="180" /></a></div>
<br />
Asun kesäkämppikseni kanssa isossa vanhassa omakotitalossa, joka on noin 7km päässä kaupasta, jossa olen töissä. Sain kesäksi paikalliselta mieheltä skootterin lainaan, mikä lyhentää matkaa huomattavasti - nimimerkillä ensimmäisen työpäivän jälkeen sairaslomalle, kun poljin aamulla kaatosateessa pyörällä. Olin jo päättänyt lähteä maitojunalla kotiin, ellei kesämenopeliä olisi saanut järjestettyä. Kaikki tähän asti tapaamani paikalliset ovat olleet ihan älyttömän mukavia ja jo yhteysalukselta asti minusta on pidetty hyvää huolta. Kielitaitokin toivon mukaan alkaa kohentumaan. Ainakin eilen töissä uskalsin jo sanoa kassalla numeroita reippaasti (tietämättä edelleekään meneekö ne edes sinnepäin) ja ymmärsin kokonaisen lauseen ruotsiksi kunhan ensin olin käskenyt asiakkaan puhua hitaasti. Siis todella hitaasti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9EKsQvqAsYRCKyskBtpFVWmABKeYPBr1Qr2GAalhUkQ4kqEsbC7Jlme3dATJjjc1lqZQZrkxKc5n4lEAuK5Qi0sVEoCoY0O9P-EJ3gbdOJlJEABW73Q0zy3sLSGw59Hq5xhPvDw45GZhg/s1600/IMG_20170611_151613_145.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9EKsQvqAsYRCKyskBtpFVWmABKeYPBr1Qr2GAalhUkQ4kqEsbC7Jlme3dATJjjc1lqZQZrkxKc5n4lEAuK5Qi0sVEoCoY0O9P-EJ3gbdOJlJEABW73Q0zy3sLSGw59Hq5xhPvDw45GZhg/s320/IMG_20170611_151613_145.jpg" width="256" /></a><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8eSebQCeYgCR2DVGmDQBRqC_UrfLxqlCcyyK-bPQZjpCfLqH8ckxJAlK-biNa-4Lox0y44xzZjXSve6w1f3yoRBc7hPwKICRMiyXt52LIi2oRwZSpcsFv4hETcAZtRCfWtP08DaIkP0K9/s1600/IMG_20170611_222224_410.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1500" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi8eSebQCeYgCR2DVGmDQBRqC_UrfLxqlCcyyK-bPQZjpCfLqH8ckxJAlK-biNa-4Lox0y44xzZjXSve6w1f3yoRBc7hPwKICRMiyXt52LIi2oRwZSpcsFv4hETcAZtRCfWtP08DaIkP0K9/s320/IMG_20170611_222224_410.jpg" width="256" /></a></div>
<br />
Kesäkämppikseni Laura on onneksi ihan huikea tyyppi! Ajatus yhteiselosta kesän ajan ei tunnu näin erakkoihmisellekään ollenkaan pahalta - päinvastoin. Olen päivystänyt viikonlopun yksin talossamme ja alan jo pikkuhiljaa kaipaamaan seuraa. Lauran kanssa ollaan ehditty ihan parissa päivässä tehdä vaikka mitä: vuokrasimme saunan ja kastaudun ensimmäistä kertaa Itämereen, polkupyöräilimme omenatilalle, kävimme eväsretkellä, vierailimme kirpparilla, kävimme katsomassa lampaita ja on makoiltu rantakallioilla auringossa. Ajelin itsekseni yhtenä päivänä toiseen päähän saarta vanhalle kirkolle ja luostarille sekä hakemaan rauhaa meren rannasta. Suurimmaksi osaksi säät on olleet meidän puolella, eikä näin kauniissa paikassa oikein malta jäädä sisälle makoilemaan hyvällä säällä.<br />
<br />
Ensi viikolla odotetaan kesäsesongin alkavan ja kymmenen tunnin työpäivät alkavat pyöriä. Töissä on tähän asti olut kuolemanhiljaista, mutta kaikki on mennyt hyvin. Narkolepsia otettiin avoimesti vastaan ja löysin toimistosta tuolin, jossa ottaa tauolla nokoset tarvittaessa. Odotan ihan täpinöissäni jo juhannusta, sillä suuri haaveeni toteutuu ja pääsen katsomaan, millainen on juhannusjuhla ilman kokkoa vaan sen sijaan juhannussalon kanssa. Kovastipa on kehuttu saaristopoikiakin, mutta ei niitä täällä ole näkynyt. Ajateltiin Lauran kanssa ostaa minulle juhannukseksi kirpparilta napatanssipuku ja kalaverkot toivoen, että se elämän vonkale niillä alkaisi löytymään.<br />
<br />Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-56046762900768400932017-05-16T08:52:00.001+03:002017-05-16T08:55:39.129+03:00Nouse ja loista<div class="MsoNormal">
Kello on 3.31. En halua nukkua. Ihan kuin sitä minulta kysyttäisiin. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both;">
Melkein pari viikkoa meni jo liiankin hyvin. Eilen päivällä käväisi niin pikainen ajatus päässäni, ettei se oikeastaan edes ehtinyt virallisesti ajatukseksi asti: ”Aika monta yötä olen nukkunut jo ilman painajaisia. Illalla olen sammuttanut kaikki valot. Telkkarikin on pysynyt kiinni koko yön.” Tämä ajatus oli virhe. Koska painajaiset tulevat ja menevät aina jaksoittain ja niissä toistuu sama teema, päästin tämän ajatuksen myötä myös painajaisen päähäni sekunnin sadasosaksi. Sen verran kuitenkin, että tässä sitä nyt ollaan. Koomisinta tilanteessa on se, etten halua laittaa silmiä kiinni, koska tiedän mitä on luvassa. Vaan eipä kysytä mitä haluan ja mitä en.</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toisaalta nämä on myös niitä harvinaisia heikkoja hetkiä, kun tekisi mieli kysyä miksi. Miksi minä? Minä, jolla on kuitenkin unelmia ja tavotteita elämässä. Polte pysyä liikkeessä. Eikö tästä maailman ihmisjoukosta olisi löytynyt joku elämämkoululainen, joka makaa sängyn pohjalla päivästä toiseen vapaaehtoisesti harrastaen narkolepsiaa terveenäkin, eikä enempää elämältään edes halua. Toisaalta en pystyisi koskaan samaan tekoon kuin THL. En ikinä pystyisi vaihtamaan terveen ihmisen kanssa tilannetta päittäin, vaikka siihen saisinkin mahdollisuuden. Tuskinpa nukkuisin yhtään sen enempää siinäkään tilanteessa – en painajaisten, vaan omatuntoni takia. One word: kohtalo. Kaikella on merkityksensä.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Annoin äsken periksi. Kävin laittamassa valoja päälle ja telkkarista Harjun ja Pöntisen taustamusiikiksi. Mielestäni kyseinen kanava saisi luovuttaa pikkuhiljaa minulle jonkunlaisen tunnustuksen ahkerasta asiakkuudesta. Jollain surkuhupaisalla tavalla yritän lohduttaa itseäni sanomalla, että kohta helpottaa. Olen nimittäin omalla kohdallani huomannut painajaisilla ja kuukautiskierrolla vahvan yhteyden. Hyvässä lykyssä saatan saada välissä jopa viikon verran suhteellisen hyviä yöunia ilman painajaisia, kunnes ollaan taas tässä pisteessä. En tiedä kuinka montaa oravanpyörää voi pyörittää samaa aikaan, mutta näköjään päivittäin ja kuukausittain se on mahdollista.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Minulta kysytään usein miksen katso kauhuelokuvia. Vastauksena syytän vilkasta mielikuvitustani. Usein totuus kuitenkin tuntuu olevan, ettei minun tarvitse katsoa painajaisia enää elokuvan muodossa, sillä teen sen joka yö unissani. Halusin tai en. En tiedä, kuinka moni on nähnyt elokuvan <a href="https://www.youtube.com/watch?v=polKMrfyK-A&t=6s" target="_blank">Nightmare on Elm Street</a>. Minä nimittäin en ole. Satuinpahan joskus kuitenkin nuorena tyhmyyspäissään katsomaan kyseisen elokuvan trailerin ollessani rakastunut Kellan Lutziin ja väitän, että jos minua pyydettäisiin kirjoittamaan pahimmat painajaiskauteni elokuvaksi, vastaisi lopputulos melko lailla kyseistä traileria. Erona vaan, että se on minun oikea elämä. Ehkäpä alankin käsikirjottaa kauhuelokuvia.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
Ei saa kuitenkaan vajota synkkyyteen. Aamulla taas nousen ja loistan.</div>
Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2765953467535394475.post-6233950431258724362017-04-18T10:34:00.000+03:002017-04-18T10:34:19.561+03:00Uudenvuoden lupaukset<div>
Tulee muuten ihan ajallaan tämä teksti! Anyway. Olen ihan hirveän hyvä keksimään erilaisia tekosyitä, miksi
ei tarvitse pitää lupauksia, joita itseni kanssa teen. Muiden kanssa otin
muutama vuosi sitten linjan, etten lupaa enää mitään, mistä en voi olla varma.
Itseni kanssa sumutan itseäni kuitenkin kerta toisensa jälkeen. Ehkä olen
tehnyt vaan liian vaikeita lupauksia. Tänä vuonna päätin kuitenkin tehdä
uudenvuodenlupaukset, joita voin soveltaa elämään enemmän tai vähemmän
tilanteesta riippuen. En voi väittää näitäkään helpoimmiksi lupauksiksi, mutta
ne olivat syvällisen itsetutkiskelun lopputulos ja toivottavasti auttavat myös
linjaamaan elämää kohti toivomaani tulevaisuutta.</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
”Tee niitä asioita, joista nautit.” Lupauksen tarkoituksena
on vahvistaa minua itseäni. Opetella riittämään. Olen aina ollut mielestäni
oman tieni kulkija, mutta samalla tehnyt liian paljon asioita vain kuuluakseni
mukaan joukkoon. Vähän perfektionisti. Suorittaja myös. Nyttemmin olen oppinut
ymmärtämään, ettei hyväksyntää saa koskaan kokonaan tai sitä hakemalla. Niinpä
olen lopettanut kaiken ylimääräisen tekemisen vain sen takia, että joku pyytää
ja luottaa siihen, että Hanna aina auttaa. Olen keskittynyt terveellä tavalla
enemmän itseeni ja alkanut tehdä asioita enemmän sen pohjalta, mistä itse
nautin, mistä olen kiinnostunut ja millä näen itse arvoa. Samalla olen karusti
karsinut niitä asioita elämästäni, jotka eivät palvele tätä ajatusta.
Tietenkään elämässä ei voi aina tehdä vaan mukavia asioita, mutta silloin kun
on varaa valita, kannattaa oikeasti elää puhtaasti itselleen. Tai välillä olla vaikka kokonaan elämättä ja olla vaan ja levätä, jos siltä tuntuu.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
”Pidä lähellä ne ihmiset, joiden kanssa on hyvä olla.” Nyrkkisääntönä
pidän sitä, että jos joku aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää mieltä, on omalta
kannaltani turhaa tuhlata aikaa tai energiaa tällaisen ihmisen kanssa. Tämä on
ollut perusperiaatteena ihmissuhteissa minulla jo useamman vuoden, mutta
jostain syystä huomaan aina löytäväni elämästäni ihmisiä, joiden olen antanut
kulkea oman sääntöni ohi. Usein huomaan myös niiden ihmisten lopulta
aiheuttavan eniten mielipahaa, jotka tahtoisi pitää väkisin mukana elämässä.
Näin ollen olen yrittänyt opetella tietoisesti päästämään irti heistä, joita
tie kutsuu siitäkin huolimatta, että tahtoisin heidän tiensä johtavan vain ja
ainoastaan minun luokseni. Huomasin jonkun aikaa sitten antavani liian paljon
periksi omasta itsestäni saadakseni ihmiset pysymään. Vapauttavaa onkin ollut
huomata, ettei itsestään tarvitse tai pidä tinkiä tippaakaan pitääkseen ihmiset
lähellään. Oikeat jäävät ja väärät jatkavat matkaansa. Tämä prosessi on vielä
hyväksymisvaiheessa, mutta kummasti pikkuhiljaa oppii näkemään oman itsensäkin
uudessa arvossa. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
”Kierrätä.” Tämä hyppää aimoloikalla laatikon ulkopuolelle,
mutta myönnän olevani ylpeä pitäessäni kiinni tästä lupauksesta. Minun
taloyhtiössäni on hulppeat mahdollisuudet kierrättää, mutta aiemmin olen ollut
liian laiska lajitellakseni kaiken. Ljubljanassa silmäni avautuivat ja totesin,
ettei se vuotava biopussi ehkä olekaan niin kamala asia suhteessa siihen
henkiseen tyydytykseen, mitä kierrätyksestä saa. Kuvitelkaa. Se, että tekee
edes osan omasta osuudestaan tämän maapallon hyväksi lajittelemalla kaiken
jätteen uusikäyttöön tai maatuvaksi, aiheuttaa kumman hyvän olon ainakin
itsessäni! Lisäksi aina kovin materialistisena ihmisenä olen yrittänyt päästä
eroon tarpeestani saada aina lisää – lähinnä vaatteita – ja sen sijaan
pyrkinytkin karsimaan ylimääräistä. Vaikka nettikirppareita aina pidetäänkin
vähän naurun aiheena, niin mielestäni se on helppo tapa päästä eroon vanhasta,
pidentää tuotteiden käyttöikää ja tarvittaessa tehdä itselleen myös halvempia
ja ekologisempia hankintoja.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<br />
<div class="MsoNormal">
”Matkusta. Seikkaile. Tatuoi.” Viimeinen, muttei itselleni
suinkaan vähäinen. Tämä tietysti riitelee tavallaan myös säästöyritysteni
kanssa, mutta on mielestäni kuitenkin ikuinen investointi. Mitä enemmän tätä
maailmaa näkee, sitä enemmän sitä tajuaa aina löytyvän lisää. Seikkailuihin
lasken matkustelun lisäksi myös itsensä haastamisen, uuden kokeilemisen ja
kehittymisen. Uusiin ihmisiin tutustumisen, avoimuuden. "Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä." Ensi kesänä olen mielestäni melko hyvin onnistunut nitomaan nämä
kaikki yhteen, sillä olen tosiaan Ahvenanmaalla Kökarin saaressa töissä. På
svenska. Ja vaikka muistot säilyy mielessä ja valokuvien muodossa, haluan myös
painaa ihoon muistoja elämän opeista ja seikkailuista. Jonain päivänä toivon
olevani sellainen mummo, joka kertoo lapsenlapsilleen hurjia tarinoita nuoruudesta ja
näyttää tarinoista kuvia tatuointeina. Sillä minulle se ei ole vain mustetta
ihon alla, vaan myös kokemus, jonka tahdon muistaa aina kuvan nähdessäni. Pala
elämää. <o:p></o:p></div>
Unihiekkaa silmissähttp://www.blogger.com/profile/12149066164825723360noreply@blogger.com0