sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Belgia

"Sinulla on aivot päässäsi ja jalat kengissäsi. Voit ohjata itsesi mihin suuntaan vain haluat. Olet omillasi ja tiedät mitä tiedät. Sinä olet se, joka päättää mihin suuntaan lähdet."

Saavuin eilen Belgiaan. Olin loppuviikosta kotona jostain syystä aivan loppu, enkä normaaliin tapaan osannut innostua matkasta etukäteen. Matkafiiliksen puuttuessa harkitsin jopa koko reissun perumista, mutta päätin silti lähteä. Lupasin itselleni ottaa viikon totaalisen irtioton kodin stressistä ja keskittyä täysillä vaan olemaan läsnä tässä hetkessä matkan ajan. Onneksi näköjään teen joskus järkeviäkin ratkaisuja, sillä jo eilen illalla kuukahtaessani viimeinkin sänkyyn, olin ikionnellinen tästä elämästä. 


Lentokoneessa pääsin exit-riville istumaan, joten jalkatilaa olisi ollut vaikka nukkua rivien välissä. Viereeni istahti myös mukava belgialainen nuori mies, jonka kanssa alkumatka nukuttiin kilpaa ja laskussa juteltiin mukavia elämästä. Sain hyvät matkavinkit häneltä. Belgian päässä oli sovittu, että Besiki tulee kentälle vastaan ja kieltämättä piti tosissaan keräillä itseään, kun yllätyksenä myös Sarah oli tullut kentälle vastaan.

Eilen kierreltiin alkupäivä Brysselissä ja käytiin syömässä. Erehdyin sanomaan, että viikon tavoite on syödä pudottamani kilot takaisin ja tavoite taisi tulla täyteen jo ekana päivänä. Iltapäivästä kierreltiin Besikin kotikulmia ja istuttiin teellä hänen vanhempiensa luona odottamassa auton vapautumista. Loppuillasta Besiki ajoi minut vielä Leuvenin opiskelijakaupunkiin hostellille. Majoitun viikon ajan kuuden hengen tyttöhuoneessa, mutta koska olin päivää muita aiemmin perillä, sain rauhassa nukkua viime yön omassa seurassani. 

Tänään on täälläkin sunnuntai ja kaikki paikat on kiinni. Tripadvisor jekutti sen verran, että patikoin suljetulle ravintolalle aamupäivällä. Kulmalta löysin pienen marketin ja kysyessäni lähintä avointa ravintolaa, laittoi omistaja ovet kiinni ja lähti kädestä pitäen näyttämään lähimmän pikaruokapaikan. Kaikki ihmiset on olleet ihanan ystävällisiä ja avuliaita tähän mennessä! Nytpä olen tämän päivän viettänyt pääasiassa ahmien lisää kaloreita (koska lomalla niitä ei lasketa), nukkuen ja odotellen muiden opiskelijoiden saapumista. 

Akut alkaa latautumaan ja tuntuu hyvältä ottaa vähän etäisyyttä kotipuolen härdellistä. Tajusin taas eilen, kuinka älyttömän ihania ihmisiä minulla on ympärilläni ja uskon, että viikosta tulee ihan mahtava. Kun alkaa tosissaan rakastamaan elämää, se rakastaa sinua takaisin.