keskiviikko 19. elokuuta 2015

Elämänasennetta

"Jos kaikki ihmiset heittäisivät huolensa yhteen kasaan, ottaisimme omamme pian takaisin."


Elämä on kuin tie, jossa päämäärää tärkeämpää on itse matka. Matkaan kuuluu alamäkiä, koska ikuistesti huipulle ei voi nousta kukaan. Toisten ylä- ja alamäet voivat tuntua suuremmilta kuin toisten, mutta jokaisen meidän tiemme on rakennettu juuri meille sopivaksi. Uskon, että minut on rakennettu juuri niin vahvaksi kuin elämä vaatii olemaan. Ja ehkä vähän vielä vahvemmaksikin.

Elämässä eilinen on jo kauan sitten mennyt, eikä huomisesta voi koskaan olla varma. Kuinka suuri lahja onkaan, että aamuisin avaamme vielä silmämme. On turha kuluttaa tätä päivää murehtien tai katuen eilistä, koska todennäköisesti huono päätös eilen oli kuitenkin siinä hetkessään oikea. Tämän päivän voi myös käyttää suunnittelemalla elämää pitkälle huomiseen, mutta yleensä sekin on turhaa, koska elämä harvoin menee juuri niinkuin on suunniteltu. Eihän se muuten olisikaan elämää, vain tasaista suorittamista ja ainaista tavoitteiden saavuttamista. Voittoa voiton perään. Siksi elämällä on tapana kuljettaa meitä kiertotien kautta. Pidemmän reitin varrella matkallemme usein kuitenkin osuu tilanteita ja etenkin ihmisiä, joita oikotiellä ei olisi ollut.

On hassua ajatella, kuinka pienilläkin asioilla on järisyttävän suuria vaikutuksia tähän hetkeen. En tiedä, voinko rehellisesti sanoa katuvani sikainfluenssarokotuksen ottamista aikanaan. Jälkiviisaana toimisin täysin toisin, mutta siinä hetkessä lähes me kaikki kuitenkin uskoimme tekevämme niinkuin on oikein ja terveydellemme hyväksi. Niin meidät ainakin saatiin uskomaan. En ole jaksanut kuluttaa elämääni pohtimalla "mitä jos", koska ei ole olemassa aikakonetta joka veisi minut tekemään huonot päätökset uudelleen. Millaista elämä olisikaan, jos voisimme jälkikäteen palata korjaamaan kaikki virheemme ja huonot päätöksemme? Miten paljon olenkaan kasvanut ja oppinut ihmisenä juuri virheistäni. Osan niistä olisi voinut välttää puhtaalla järjenkäytöllä, mutta osaisinko silloin käyttää järkeäni tänäpäivänä?

Voisin kuluttaa helpostikin enemmänkin kuin yhden ihmiselämän etsien syyllisiä ja pohtien vääryyttä, jota olen kokenut. Tähän väliin tahdon korostaa, että minun tilanteessani syyllisiä kuitenkin on ja toivon syvästi, että jonain päivänä ajatukseni ja tekstini tavoittavat myös heidät toivottavasti ajatuksia herättäen. En kuitenkaan aio tuhlata omaa arvokasta elämääni hiillostaen muita, vaan toivoen opetuksen tulevan aikanaan heidänkin tielleen. Niin armolliseksi en kuitenkaan yritä edes tekeytyä, että voisin sanoa toivovani sen olevan kevyt ja helppo. Elämässä energia kiertää jatkuvasti ja näin ollen yleensä antaa ansionsa mukaan. Se, mitä lähetät matkaan muille, palaa yleensä vääjäämättä myös itselleen takaisin.

Voisin jäädä aamuisin sänkyyn makaamaan ja pohtia, miksi juuri minulle on suotu tämä kohtalo. Voisin helpostikin masentua, valua tielläni pohjalle, jäädä sinne ja kuluttaa elämäni nousematta enää kertaakaan huipulle. Tai edes yrittämättä sitä. Mutta mitä minä silloin itselleni tekisin? Hyppäisin junasta pois jo alussa ja asettuisin raiteille makaamaan odottamaan seuraavaa. Enää minua ei kauhistuta ajatus loppuelämästäni sairaana, vaan siitä, että antaisin sen vielä haluni elää, oppia ja tehdä aina uusia virheitä.  Koska sitähän elämä kaikessa lyhykäisyydessään loppujenlopuksi on: halua elää. Halua nousta vielä kerran omalle huipullensa. Toisinaan elämä tekee kiireisellä ja tasapaksulla arjellaan tiestämme sumuista, mutta meillä on silti jokapäivä mahdollisuus valita otammeko vielä askeleen ja kuljemmeko sumun yläpuolelle. Ehkäpä valitsemme taas samoin kuin eilen tai ehkäpä täysin päinvastaisesti.

"Ihmiselämä eletään vain kerran, siksi emme voi koskaan todeta, mikä päätöksistämme oli hyvä, mikä huono. Olemmehan kussakin tilanteessa voineet päättää vain kerran. Meille ei ole annettu toista, kolmatta tai neljättä elämää, jotta voisimme vertailla erilaisia päätöksiä." - Milan Kundera -

Milan Kundera on mielestäni onnistunut vangitsemaan muutamaan sanaan pysäyttävästi niin yhden elämämme suurimmista epäkohdista kuin yhden suurimmista toivonlähteistämme. Me teemme virheitä, valitsemme väärin. Väärän valinnan eilen ei kuitenkaan tarvitse määritellä tätä päivää tai koko loppuelämäämme, sillä jokainen uusi päivä tuo uuden mahdollisuuden valita. Ja jokapäivä valinta on täysin meistä itsestämme kiinni.

Tänään minä päätän elää.

lauantai 15. elokuuta 2015

Mielenhallintaa

"Mieleen pääsee vain se, mitä itse sinne päästät."

Miten selvästi taas huomaakaan, että olen siirtynyt vanhempien luota omaan kotiin. Yöt ovat olleet -ei sieltä pahimmasta päästä, mutta kuitenkin- vähintäänkin sekavia. 


Koirien tuoman turvallisuuden tunteen lisäksi vanhempien luona vietetty kesä myös sattui ajallisesti olemaan minulle rauhallisinta aikaa nukkua, koska yöt ovat valoisia. Tuntuu, että unesta herääminen tapahtuu silloin helpommin, enkä jää hallusinaatioita tuottavaan välivaiheeseen jumiin. Lisäksi herätessäni näen heti ympärilleni ja tajuan olleenikin vielä unessa. 

Pimenevät yöt tarkoittavat minulle myös valot päällä nukuttuja öitä. Pimeässä uni on ehkä vähän syvempää, mutta jostain syystä painajaiset ja hallusinaatiot myös lisääntyvät. Pimeys ruokkii ilmeisesti vilkasta mielikuvitustani. Esimerkiksi viimeyönä heräsin sytyttämään valot olohuoneeseen, koska herätessäni olin varma, että joku on murtautunut parvekkeelleni. Kummallisinta hallusinaatioissa on se, että tiedän ne mahdottomiksi, mutta koen ne täysin totena. Pyörähdin kuitenkin yöllä myös parvekkeella varmistamassa, ettei tosielämän hämähäkkimies ole kiivennyt sinne. 

Pahinta kaikessa on kuitenkin se, että herätessäni yöllä peloissani myös nukahdan peloissani. Mitä enemmän miettii mahdollisia yön kauhuja, sitä varmemmin niitä kokee. Tämä siis ruokkii ympyrää, joka ei pääse sulkeutumaan. Pahimpia mahdollisia virheitä on katsoa niin kovasti rakastamiani rikossarjoja ennen nukkumaanmenoa. Olen kuitenkin pyrkinyt iltaisin tekemään jotain muuta mielekästä, kuten vaikkapa kuuntelemaan musiikkia. Toisinaan annan radion jäädä päälle koko yöksi, koska tuntuu, että kuulohallusinaatiot helpottavat, kun on jotain oikeaa kuunneltavaa. 

Nukkumaanmennessäni olenkin siis nyt yrittänyt miettiä jotain mukavaa toivoen unienkin olevan mukavia. Positiivista kaikessa kuitenkin on se, että yön levottomin vaihe alkaa helpottaa yleensä viimeistään neljän aikaan aamuyöstä. Tähän aikaan vuodesta silloin alkaa myös jo valoistua. Vaikka siis alkuyö olisi kirjaimellisesti painajaista, niin aamuyön saa yleensä nukkua jo melkein normaalisti.


torstai 13. elokuuta 2015

Onko jokapäivä pakko saada jotain tehtyä?

Viime lauantaina päättyi kesätyöt eli mä olen nyt virallisesti lomalla!
Lisäksi vietettyäni kesän vanhempien luona työn merkeissä, pääsin eilen muuttamaan taas omaan kotiin. ♥

Pitkä hiljaisuus täällä blogin puolella johtuu rankasta loppurutistuksesta töissä ja siitä mitä tapahtuu, kun vapautuu stressistä. Silloin nimittäin iskee ihan vastustamaton väsymys. Niin kova väsymys, että se ei poistu ihan yksillä päiväunilla, vaan vaaditaan useammat. Mieluiten putkeen. Ja monen päivän ajan. 

Monelle loma tuntuu olevan sitä aikaa, kun laaditaan listaa siitä, mitä rästihommia pitää saada tehdyksi kun kerrankin on aikaa. Lopulta lomalta palataan yhtä väsyneenä kuin sinne lähdettiin. Nykyään me ihmiset tunnumme kokevamme itsemme jotenkin tärkeämmiksi kiireisenä ja on vaikeaa elää ilman aikatauluja. Pitääkö nykyään siis potea huonoa omaatuntoa, jos lomalla ei saakkaan aikaiseksi mitään? Minä en nimittäin aio tehdä mitään, mitä ei ole pakko, sillä itselleni loma ensisijaisesti tarkoittaa lepoa, stressin nollaamista ja akkujen lataamista siinä olemattomassa määrin kuin ne latautuvat. Kaivan päivittäin aikaa pienelle hengähtämiselle - vapaaehtoisesti tai ilman -, mutta lomalla tuntuu hyvältä tehdä se ihan luvallisesti. Loma tarkoittaa minulle myös sitä aikaa, kun työnnän huonosti toimivat lääkkeet sivuun ja annan näin myös kropalle lomaa. 

Oma lomani on tähän mennessä koostunut auringonotosta, marjojen poimimisesta, hyvästä ruoasta ja nukkumisesta. Seuraavan puolentoista viikon ajalle olen asettanut tavoitteekseni saada laitatettua muutaman hyllyn seinään. Muuten aion kuluttaa lomani nauttien elämästä ja huomaten niitä pieniä onnen lähteitä, joita ei kiireessä muista panna merkille.