lauantai 29. syyskuuta 2018

Hieno elämä

Mulla on elämässä kaikki hyvin. Oikeastaan asiat on niin käsittämättömän hyvin, että "hyvä" tuntuu liian laimealta. Muutama viime viikko on ollut puhdasta taistelua jokaikinen päivä, mutta selvittyäni tänne asti ilman hermoromahdusta tai vatsahaavaa, aion nyt vain nauttia auringosta, kirpeästä ilmasta, hyvästä ruoasta ja tunteesta jossain äärettömän onnellisuuden ja kiitollisuuden välimaastossa.

Töissä on kaikki hyvin. Työparini lähti reilu kuukausi sitten jatkamaan opintojaan, joten jäin vastuuseen palveluidemme kehityksestä. Toki selkäni takana on valtava tuki esimieheltäni ja koko yrityksen henkilöstöltä. Harteilla painaa sopivan kokoinen vastuu, joka haastaa kasvamaan ja käyttämään omaa ammattitaitoa, mutta josta myös tiedän selviäväni. Ongelmaksi viimeisen kuukauden aikana kävivät kahdeksan tunnin työpäivät. Kuten viimeksi jo mainitsin, on elämäni pyörinyt pääasiassa työn ympärillä ja illan lyhyt hetki on mennyt ylläpitäessä arkisia elintoimintoja. Kun työn ja vapaa-ajan tasapaino katoaa, ei mieli saa tarpeeksi lepoa työasioista.

Eilen kuitenkin sain oman työharjoittelujaksoni päätökseen. Täytin oman ainoan henkilökohtaisen tavoitteeni ja solmin jatkosopimuksen, mikä tarkoittaa, että maanantaina saan palata taas työni äärelle. Se, mikä tulee muuttumaan on työaika. Aina uraorientoituneena olen joutunut pohtimaan uudestaan elämän tärkeitä asioita ja päätynyt tekemään osaltaan sekä raskaan että vapauttavan päätöksen siirtyä lyhennettyyn työpäivään. Osaan vain kauhuissani arvailla minkälainen taistelu ja paperisota on edessä tukiasioiden suhteen, mutta mielenrauhani on taas palannut, kun ymmärrän, että pääsen iltaisin harrastamaan urheilua. Puolen vuoden tauon jälkeen saan tasapainoni taas takaisin.

Harjoittelusta selviäminen tarkoittaa samalla myös sitä, että ihan pian edessä on valmistuminen. Suosiolla annoin opintojeni venähtää aiottua pidemmäksi, mutta olen ylpeä siitä, että haasteista ja narkolepsiasta huolimatta olen pystynyt opiskelemaan itselleni ammatin - vieläpä sellaisen, josta oikeasti nautin! Niinpä voin sanoa, että loppuvuodesta täällä ei enää kirjoita opiskelija tai harjoittelija, vaan palveluliiketoiminnan tradenomi ja palvelumuotoilija!

Sattumien kautta törmäsin äskettäin tuttuni kirjoittamaan juttuun sairastumisestani. Pysähdyin pohtimaan omaa elämääni vuosi sitten ja ymmärsin, että olen vuodessa saanut ja saavuttanut kaiken, mistä silloin stressasin ja haaveilin. On hyvä pitää ajatukset ja katse tässä hetkessä, mutta toisinaan vilkuilu eteen ja taakse saa ymmärtämään, kuinka hienon elämän on saanut.