sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Kaksituhattaseitsemäntoista

Eiköhän se olisi korkea aika summata kulunut vuosi ja pohjustaa tulevaa.

Katsellessani äsken tuulikaapissa hakijoita odottavia teinejä, tajusin kuinka pitkälle vuodentakaisista ajatuksista ja fiiliksistä olen tullut. Hassua katsoa taaksepäin edes vuoden verran ja huomata, että siellä häärii ihan eri ihminen. Kohta pyörähtää käyntiin kahdeksas kuukausi savuttomana ja alkoholittomana - edelleen elämäni parhaat päätökset. Olen viettänyt tänä vuonnna paljon minäaikaa, pohtinut elämää ja itseäni ja lopulta todennut, että on ihan ookoo nököttää yksin kotona muiden ravatessa baareissa, jos siitä tulee hyvä olo. Siinä on onnellisuuden a ja o.

Suurella rakkaudella aion muistaa ikuisesti toisen kotini Ljubljanassa, mahtavan viikon Wroclawissa ja hyvänpahan kesän Kökarissa. Koska olen elämässäni päättänyt kaikkien sääntöjen joukossa olla vahva poikkeus, pakkaan muutaman kuukauden päästä taas laukkuni ja suuntaan brändäysviikolle Belgiaan. Päätin myös venyttää suosiolla opintojani vielä ensi syksyyn, enkä todellakaan tiedä millä planeetalla aion harjoitteluni suorittaa: päätin kerrankin vähän relata ja katsoa mihin elämä vie.

Kävin muutama hetki sitten kehonkoostumusmittauksessa ja kaiken jo valmiiksi tiedossa olevan lisäksi selvisi, että soluillani ei mene kovin vahvasti. Palautuminenkin on suhteellisen hidasta. Näinpä päädyin ottamaan muutaman kerran personal trainer - paketin itselleni ja olen päässyt lopettamaan tämän vuoteni vahvasti räätälöityjen treenien parissa. Tavoitteena on katsoa olisiko ensi vuosi soluillekin suotuisampi, kunhan saadaa treenit pyörimään ja ruokailut kuntoon. Joulupukki oli fiksusti laittanut lahjapakettiin motivaattoriksi myös aktiivisuusrannekkeen.

Ikävä on edelleen ihan kamala, mutta pikkuhiljaa senkin kanssa oppinee elämään. Olen yrittänyt nähdä läheiseni rakkauden valokeilassa ja oppia hyväksymään, että mikään täällä ei lopulta ole pysyvää. Elämä on ikiliikkuja. En aio höpötellä mitään uudesta vuodesta ja uudesta minästä, vaan totean, että vanha minä jatkaa kohti uusia seikkailuja, mahdollisuuksia ja kasvua. Tänään kuitenkin aion vain kääriytyä sohvan nurkkaan kylpytakki päällä katsomaan leffaa ja ruokkimaan mielikuvitustani.