tiistai 24. huhtikuuta 2018

Uusi alku

Elämässä ajoitus on kaikki kaikessa. En tarkoita nyt meidän suunnittelemaa ajoitusta, vaan sitä, kuinka oikeana aikana asiat vaan järjestyvät aina parhain päin. Itse sain tästä taas muistutuksen.


Ennen Belgiaan lähtöä keskusteluissa tulevan harkkapaikkani kanssa heitettiin ilmoille ajatus aloittamisen aikaistamisesta toukokuun alkuun. Koska tykkään ajatella aina askeleen verran pidemmälle ja ennakoida kaikki mahdolliset tilanteet, yritin päästä alustavasti katsomaan asuntoja Helsingistä jo ennen koko reissua. Näyttöpäivää edeltävänä iltana kaikki näytöt peruuntuivat kuitenkin syystä tai toisesta yksi kerrallaan - ja voi pojat, että kyynel silmässä turhautumisesta meinasin jo jäädä pois koko Belgian reissusta siltä varalta, että varma tieto tulee matkan aikana.

Päätin kuitenkin lähteä Belgiaan. Oikeastaan päätin ottaa irtioton kaikesta kotipuolen stressistä ja säätämisestä ja vaan nauttia olosta täysin rinnoin ihan muussa ja puhdistavassa ympäristössä. Viikon lopupuolella kuitenkin sain salaa kovastikin odottamani puhelun ja löimme lukkoon harjoitteluni alkamisen toukokuun alussa. Koska Belgiasta käsin en voinut tehdä oikeastaan mitään, vedin antaumuksella pari viimeistä päivää suklaata naamaan ja nautin vaan siitä tunteesta, kun palaset loksahtelevat paikalleen - vaikka niitä bisnesnaisen kenkiä en löytänytkään reissusta.

Kotiin päästyäni selaisin taas vaihteeksi asuntoja ja ilokseni huomasin juuri sopivana päivänä julkisen näytön asunnossa, johon olin iskenyt silmäni jo ennen reissua. Olisin mielelläni samalla reissulla käynyt katsomassa useammankin asunnon valinnanvaran vuoksi, mutta en saanut näyttöjä sovittua. Helsinkipäivä koitti ja asunto oli juuri niin sopiva kuin olin ajatellutkin ja seuraavana päivänä sain sähköpostiin vuokrapaperit uudesta kodista - ja uskokaa tai älkää katsojia ja kiinnostuneita oli todellakin useampiakin kuin vain minä!

Jääräpäisyyksissäni tein itse muuttourakastakin tarpeettoman hankalaa: vaikka kaikki merkit viittasi huonoon aikaan jokaisen pikkuseikankin mennessä pieleen, yritin silti pitää kiinni valitsemastani muuttopäivästä. Lopulta pienen herättelyn jälkeen heräsi omakin älyni ja päätin suosiolla ottaa lisäaikaa uuden muuttopäivän suunnitteluun ja lähteä välissä vanhempien luokse nauttimaan maaseudun orastavasta keväästä. Jälkikäteen ajateltuna tämäkin suunnitelmien muutos oli hyvin tarpeellinen, sillä tuntui hyvältä saada pieni irtiotto muuttolaatikoista ja koko Lahdesta ennen lähtöä.

Ja viimeinkin kun aika sitten oli oikea, pakkasimme eilen sujuvasti muuttokuormani autoon ja olin iltapäivällä jo koko sekamelskan keskellä uudessa kodissani. Lahden päässä auttamassa olivat ihanat muuttomiehet, jotka kuittailivat esimerkiksi omistamieni lyhtyjen määrästä. Ohitin kommentin hymyilemällä kertomatta, että puolet lyhdyistä olin piilottanut laatikoihin ja heidän näkemänsä määrä oli vain puolet todellisesta. Tänään siis olen ihastelut uutta kotiani, purkanut lyhtyjä muuttolaatikoista, yrittänyt etsiä oikeita paikkoja tavaroille... kävin myös ulkoilemassa sen verran, että totesin työmatkani olevan hitaalla kävelyllä viisi minuuttia ja kaupan ja kuntosalin näkyvän parvekkeeltani.

Näin siis muutaman mutkan - tosin täysin jääräpäisyyksissään itseaiheutetun - jälkeen pääsen ensi viikolla aloittamaan palvelumuotoilun harjoittelijana unelmieni paikassa ja samalla myös kääntämään ihan uuden sivun elämässä urapolulla, mutta myös uudessa kodissa ja kaupungissa. Omasta takataskustani löytyy aina varsinaisen suunnitelman lisäksi myös vähintään suunnitelman b sekä c, mutta tästä kokemuksesta viisaampana ymmärsin, että asiat eivät tapahdu pakottamalla. Asiat järjestyvät ja elämä vie meitä aina oikeaan suuntaan oikeana aikana.

Tänään aion kokeilla, miltä tuntuu käydä omassa saunassa. Lupaan nyt julkisesti laittaa sekä tänään että tästä eteenpäin jokaisena saunakertana puhelimesta herätyksen pitääkseni itseni hengissä!

Ja hei, ne bisnesnaisen kengätkin löytyi lopulta Helsingistä!