Vaihtorumba alkaa toivottavasti olla jo voiton puolella. Suurin osa paperisodasta lienee käyty, kielen lähtötasotesti odottaa seuraavaa vapaapäivää, lentoliput on varattu. Alkaa pikkuhiljaa olla jo sellainen olo, että on ihan oikeasti lähdössä johonkin. Kävin vaihtoa varten myös hoitamassa kouluterkkarilla rokoteasiat kuntoon. Harvinaista kyllä, en osaa oikein edes kertoa, miltä tuntui käydä ottamassa ensimmäinen rokotus sikapiikin jälkeen - vapaaehtoisesti. Kyllä minulle kerrotiin, että hepatiittirokotuksia on jo kauan pistelty, eikä sen suurempia haittoja ole huomattu. Näinhän se oli aikanaan sikapiikinkin kanssa, ainakaan haittoja ei kenellekään kerrottu. Tavallaan vaistot käski pakenemaan paikalta ennenkuin sinne pääsi, mutta järki sanoi, että on fiksumpaa hankkia rokotuksen vaihtoa varten ja muutakin matkailua silmällä pitäen tulevaisuudessa. "Eihän siitä mitään pahaa ainakaan tapahdu."
Viikonloppuna kävin kavereiden kanssa SummerUp-festareilla pyörähtämässä ja vaikka lähdinkin ihan vaan käymään, niin niin sitä vaan tämäkin sankari vääntäytyi peiton alle vasta kolmen aikaan. Seuraava päivä meni täysin unessa. Voin sanoa, että en oikeasti herännyt edes kauppareissun ajaksi. Tämänpäiväinen työvuoro siis ihan syystäkin stressasi ja jännitti, mutta huomasin jotain jännää. Syön ja otan lääkkeet yleensä noin tuntia ennen lähtöä, jotta ehdin nukkua vielä päikkärit ennen päivän ponnustusta. Olen aina ollut vähän skeptinen lääkkeiden suhteen ja epäillyt niiden vaikutusta, mutta tänään heräsin päiväunilta jo hyvissä ajoin herätyskelloa. Enkä enää saanut unta. Päätelmänä tästä totesin, että lääkkeillä on oltava joku vaikutus.
Töissä on mennyt edelleen hyvin, vaikka kaikenlaista pientä kivaa on tapahtunut: on leikitty poliisia ja rosvoa, soiteltu poliisisetiä, ambulansseja, leikitty eläinpoliiseja ... Minun kirous on aina ollut se, että kuulun niihin ihmisiin, joille aina sattuu ja tapahtuu. Tässä tilanteessa se on kuitenkin ollut onni, sillä eipä ole töissä kovin montaa hiljaista hetkeä tullut ja uni on pysynyt hyvin poissa. Toki myönnän muutaman ruokatauon käyttäneeni nukkumiseen, mutta sen ajanhan saan käyttää miten huvittaa.
Ostin tänään uuden kalenterin. Samalla muistelin, miten pienenä kesän kohokohtia oli saada uusi kalenteri vanhan loppuessa, mutta samalla se aina muistutti kesän olevan jo puolivälissä: en tiedä, mihin aika menee tai miksi se menee niin äkkiä. Toisaalta pyörittelin uutta kalenteriani ja helpottuneena totesin, että puoli kesää jopa Suomen mittapuulla on aika pitkä aika. Eiköhän tässä ehdi vielä aurinkoa ottamaan ja ulkoilemaan. Ja hankkimaan uuden tatuoinnin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti