Inspiraatiolettuja

Inspiroiduin tänään. Vähän surettaa, etten heti pystynyt kirjoittamaan ajatuksia ylös, koska ennen iltavuoroa on otettava aamusta kaikki irti ja levättävä. Tämä on siinä mielessä poikkeus sääntöön, ettei tähän sääntöön ole olemassa poikkeuksia.

Aamulla olisi saanut nukkua niin pitkään, kun vaan jaksaa. Heräsin kuitenkin vapaaehtoisesti kahdeksalta aamulla paistamaan itselleni lettuja - koska teki mieli. Siinä kaadellessa epämääräistä taikinaani rasvaiselle pannulle mietin mielessäni, minkälaisen saarnan minulle voisi pitää ruokavaliostani. Nykyään kun tuntuu, että kaikkien pitäisi olla niin fitness ja terveellinen ja syödä vaan sitä rahkaa. Tajusin kuitenkin tekeväni sitä, mitä valitettavan harvoin ehtii tekemään: päästin irti kiireestä ja sanomattomista säännöistä ja elin ihan vaan siinä hetkessä. Nämä hetken on minulle siitä arvokkaita, että silloin pääsen kaikista eniten kiinni omaan minääni.

Hetken aikaa jo olin hiljaa mielessäni pohtinut pitäisikö kaivaa aikanaan personal trainerilta saadut ruokaohjeet ja alkaa tunnontarkasti noudattamaan niitä. Suunnitella syömiset tarkkaan, punnita kanafileestä tietyn kokoisia paljoa, syödä minuutilleen säännöllisesti ja lopettaa herkuttelu. Päästä huikeaan kuntoon ja jaella ylpeänä kuvia someen terveysruoasta ja lihaksista... Vaan en aio. Tervettä on opetella olemaan onnellinen, unelmoida ja tehdä asioita mitkä tekee onnelliseksi. Ehkäpä tärkeää sen sijaan, että trimmaamme itsemme kadehdittavaan kuntoon selfieitä ja belfieitä varten, olisikin opetella hyväksymään itse itsemme. Se on ainoa keino saavuttaa aitoa onnellisuutta elämässä.

Niinpä aamulla lettuja aamupalaksi vedellessäni totesin taas olevani onnellinen viikonpäivästäkin huolimatta. Kaikista elämän vastoinkäymisistä huolimatta tässä hetkessään kaikki on hyvin. Vielä tässäkin pisteessä työpäivän jälkeen, kun ajatuksesta on jo vähän vaikea saada kiinni ja yllättäen kaupan avaimilla ei saakaan pyörää lukkoon, on päällimmäisenä mielessä tyytyväisyys - itseen, elämään ja niihin lettuihin, jotka odottaa syömistä jääkaapissa. Ja arvatkaa mitä? Jos ja kun yöllä herään, aion satavarmasti kaivaa ainakin yhden letun vielä jääkaapista ja syödä sen ihan vaan siitä ilosta, että yöllä on kiva syödä.

Oikeastihan elämä on juuri sitä, mitä tapahtuu täysin suunnitelematta siinä välissä, kun sitä eniten yritämme suunnitella.