Sikaonnellisuutta

Elämä on ihan vallattoman hassua. Seuraa kaksi elämän suurta oivallusta.

1. Elämä kulkee jaksoittain.

Olin alkuvuodesta todella rikki ja väsynyt omaan elämääni. Tuntui, että mikään ei oikein jaksanut kiinnostaa ihan täysillä ja kun mikään ei oikein kiinnosta, on myös kovin hankalaa olla innostunut elämästä. Tästä aiheutui tosi huono mieli ja huono omatunto omista tuntemuksista, sillä lopulta kuitenkin elämässä oli kaikki asiat tosi hyvin. Elämä kuitenkin kulkee jaksoittain ja huonon jakson kohdalla on ihan okei myös antaa sen tuntua huonolta.

Huononkin jakson aikana on kuitenkin tärkeää pysähtyä pohtimaan, mistä omat tuntemukset johtuvat. Huomasin itse suorittavani asioita sen takia, että uskoin, että niin pitää tehdä. Olin unohtanut kuunnella omaa ääntäni ja tehdä asioita niin, että voin samalla niitä tehdessäni myös nauttia niistä. Elämä on jatkuvaa oppimista muista, mutta ennen kaikkea omasta itsestään ja monesti nämä huonot jaksot onkin sitä varten, että pysähdytään kuuntelemaan. Meissä on niin monta kerrosta ajatuksia ja tunteita, että yhden kerroksen alta löytyy aina uusi. Tavallaan, ihminen on kuin sipuli. Lisäksi vielä hirveän monimutkainen semmoinen, mutta onneksi ihan jokainen kerros ei itketä niin kuin sipuli.

Monen pienen muutoksen, rehellisen keskustelun, itsetutkiskelun ja kovan työn jälkeen olen taas saanut ihan uudella tasolla kiinni elämästä ja innostuksesta. Viimeisen kuukauden ajan olen vain pidellyt kiinni hatustani, antanut elämän viedä ja nauttinut. Ja kuten yleensäkin, vasta näin jälkikäteen olen nyt huomannut, miksi todellakin tarvitsin tuon huonomman kauden välissä. Tämän sipulin piti ymmärtää, että yhdestä vanhentuneesta kerroksesta piti päästää kokonaan irti löytääkseen alta uutta.

2. Mielessä on voimaa

”Ajattelen, siis olen.” Ei vaan, välillä pitää osata olla olemassa ihan ilman ajattelemistakin. Ihmismielessä on kuitenkin ihan valtava voima, jota harva meistä oikeasti osaa kuitenkaan käyttää. Se, mitä ajattelet asioista tai se, mitä tarinoita itsellesi kerrot, voi määrittää kuitenkin koko elämän. Homma on siinä mielessä yksinkertaisen monimutkainen, että on hirveän vaikeaa saada kiinni siitä, mitä ajattelee tai mikä omassa ajattelussa mättää. Monesti kuitenkin me rakennetaan omat esteemme ihan vaan omassa päässämme.

Koska alkuvuoteen sattui huonompi elämän jakso, aloin pikkuhiljaa ajatella olevani itsekin ihan huono ihminen. Sain kuitenkin tämän salakavalan ajatuksen kiinni ja pohdin paljon hyvän ihmisen määritelmää sekä sitä, mistä meidän arvo koostuu. En ala luettelemaan tänne monen kuukauden ajatustyötäni, mutta voin kertoa, että huomasin pikkuhiljaa katsovani itseäni ja määritteleväni omaa arvoani vähän eri kulmasta, kun aiemmin. Huomasin päässeeni pitkälle, kun eräänä yönä istuin ikkunassa ihailemassa täydenkuun valoa ja mieleen hiipi ajatus, että kylläpä sitten rakastankin itseäni.

Kun oman arvonsa alkaa ymmärtämään, alkaa myös elämä tarjoamaan uusia mahdollisuuksia. Toisin sanoen, kun ymmärtää ansaitsevansa elämässä ihan yhtä hyvää ja paljon kuin muutkin, alkaa vetää puoleensa hyvää ja paljon. Näin ainakin itse uskon. Kevät on nimittäin avannut elämässä yllättäin ihan uudenlaisia ovia, tarjonnut muutosta, innostusta ja energiaa. Uusien haasteiden edessä olen epäröinyt omaa potentiaaliani, kunnes olen muistuttanut itseäni, että elämä tarjoaa meille juuri sen verran, kun olemme valmiita ottamaan vastaan. Tavallaanhan meissä on jo tässä hetkessä ihan kaikki se, mistä haaveilemme. Se pitää vain itse oivaltaa.