torstai 3. syyskuuta 2015

Minun musteeni

Ensimmäinen kouluviikko alkaa pikkuhiljaa olla selätetty. Ennenkuin arkirytmi taas alkaa tasottua, on väsymys ollut melkoista. Koulupäivän jälkeen en voi puhua kymmenen minuutin päiväunista, vaan ennemminkin parin tunnin tajuttomuudesta. Tästä syystä päätin nyt tehdä kevyemmän jutun vähän ehkä pääaiheen ulkopuolelta ja kertoa tarinoista tatuointieni takana.


                                                                     NUMERO 1

Ensimmäinen tatuointi on hämähäkki yläselässä, jonka ottamisesta taitaa pian olla vierähtänyt nelisen vuotta. Ottamishetkellä en vielä tiennyt sen merkitystä, silloin se oli vain mielestäni cool. En kuitenkaan ole koskaan katunut sitä. Tänäpäivänä se muistuttaa minua siitä, kuinka pitkän tien olen kulkenut päästäkseni tähän pisteeseen ja auttaa näkemään jatkuvan kehityksen kautta tulevaisuudenkin valoisana. Samalla päätin rohkaistua ja laittaa kylläkin jo pari vuotta vanhan, mutta ensimmäisen kuvan itsestäni, jotta voisitte ihmiset uskoa vakuutteluni normaaliudestani helpommin.



                                                                       NUMERO 2

Toisena tatuointina ranteeseen tikattiin sana "Hope". Tämän tatuoinnin idea syntyi saatuani diagnoosin narkolepsiastani, koska halusin jotain kuvaamaan sitä, että elämä jatkuu kaikesta huolimatta.  Muistan suostuneeni vielä diagnoosin varmistamiseksi selkäydinnestekokeeseen sillä ehdolla, että saan varata ajan tatuoijalle kokeen jälkeen. Sananmukaisesti tatuointi kuvaa minulle siis toivoa ja sitä, että voin oikealla asenteella rakentaa itselleni narkoleptikkona yhtä hyvän -ellei jopa paremmankin- elämän kuin terveenä.



                                                                     NUMERO 3

Kolmas projekti onkin pääkallotatuointini, joka huomenna täyttää viikon. Tämän tatuoinnin ajatus on muhinut päässäni jo muutaman vuoden ja oli mielestäni kylläkin tyhmä, mutta kaiken vaivan arvoinen sijoituskohde kesätyörahoilleni. Päinvastoin kuten pääkallosta voisi olettaa, tämä tatuointi kuvaa minulle elämää. Pääkallo toki muistuttaa elämääme kertakäyttöisyydestä, mutta samalla ruusut kuvaavat elämämme kauneutta. Merkitys on minulle niin laaja, että kerrankin en osaa sitä selittää kuulostamatta tylsältä ja kliseiseltä. Lisäksi kallon päälaelta löytyy muutama särö kuvaamaan sitä, että elämässä sattuu kolhuja ja mennään rikki. Kliseistä puheenollen lyhyesti ja ytimekkäästi: "Se mikä ei tapa, vahvistaa."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti