Uudenvuoden lupaukset

Tulee muuten ihan ajallaan tämä teksti! Anyway. Olen ihan hirveän hyvä keksimään erilaisia tekosyitä, miksi ei tarvitse pitää lupauksia, joita itseni kanssa teen. Muiden kanssa otin muutama vuosi sitten linjan, etten lupaa enää mitään, mistä en voi olla varma. Itseni kanssa sumutan itseäni kuitenkin kerta toisensa jälkeen. Ehkä olen tehnyt vaan liian vaikeita lupauksia. Tänä vuonna päätin kuitenkin tehdä uudenvuodenlupaukset, joita voin soveltaa elämään enemmän tai vähemmän tilanteesta riippuen. En voi väittää näitäkään helpoimmiksi lupauksiksi, mutta ne olivat syvällisen itsetutkiskelun lopputulos ja toivottavasti auttavat myös linjaamaan elämää kohti toivomaani tulevaisuutta.

”Tee niitä asioita, joista nautit.” Lupauksen tarkoituksena on vahvistaa minua itseäni. Opetella riittämään. Olen aina ollut mielestäni oman tieni kulkija, mutta samalla tehnyt liian paljon asioita vain kuuluakseni mukaan joukkoon. Vähän perfektionisti. Suorittaja myös. Nyttemmin olen oppinut ymmärtämään, ettei hyväksyntää saa koskaan kokonaan tai sitä hakemalla. Niinpä olen lopettanut kaiken ylimääräisen tekemisen vain sen takia, että joku pyytää ja luottaa siihen, että Hanna aina auttaa. Olen keskittynyt terveellä tavalla enemmän itseeni ja alkanut tehdä asioita enemmän sen pohjalta, mistä itse nautin, mistä olen kiinnostunut ja millä näen itse arvoa. Samalla olen karusti karsinut niitä asioita elämästäni, jotka eivät palvele tätä ajatusta. Tietenkään elämässä ei voi aina tehdä vaan mukavia asioita, mutta silloin kun on varaa valita, kannattaa oikeasti elää puhtaasti itselleen. Tai välillä olla vaikka kokonaan elämättä ja olla vaan ja levätä, jos siltä tuntuu.

”Pidä lähellä ne ihmiset, joiden kanssa on hyvä olla.” Nyrkkisääntönä pidän sitä, että jos joku aiheuttaa enemmän pahaa kuin hyvää mieltä, on omalta kannaltani turhaa tuhlata aikaa tai energiaa tällaisen ihmisen kanssa. Tämä on ollut perusperiaatteena ihmissuhteissa minulla jo useamman vuoden, mutta jostain syystä huomaan aina löytäväni elämästäni ihmisiä, joiden olen antanut kulkea oman sääntöni ohi. Usein huomaan myös niiden ihmisten lopulta aiheuttavan eniten mielipahaa, jotka tahtoisi pitää väkisin mukana elämässä. Näin ollen olen yrittänyt opetella tietoisesti päästämään irti heistä, joita tie kutsuu siitäkin huolimatta, että tahtoisin heidän tiensä johtavan vain ja ainoastaan minun luokseni. Huomasin jonkun aikaa sitten antavani liian paljon periksi omasta itsestäni saadakseni ihmiset pysymään. Vapauttavaa onkin ollut huomata, ettei itsestään tarvitse tai pidä tinkiä tippaakaan pitääkseen ihmiset lähellään. Oikeat jäävät ja väärät jatkavat matkaansa. Tämä prosessi on vielä hyväksymisvaiheessa, mutta kummasti pikkuhiljaa oppii näkemään oman itsensäkin uudessa arvossa.

”Kierrätä.” Tämä hyppää aimoloikalla laatikon ulkopuolelle, mutta myönnän olevani ylpeä pitäessäni kiinni tästä lupauksesta. Minun taloyhtiössäni on hulppeat mahdollisuudet kierrättää, mutta aiemmin olen ollut liian laiska lajitellakseni kaiken. Ljubljanassa silmäni avautuivat ja totesin, ettei se vuotava biopussi ehkä olekaan niin kamala asia suhteessa siihen henkiseen tyydytykseen, mitä kierrätyksestä saa. Kuvitelkaa. Se, että tekee edes osan omasta osuudestaan tämän maapallon hyväksi lajittelemalla kaiken jätteen uusikäyttöön tai maatuvaksi, aiheuttaa kumman hyvän olon ainakin itsessäni! Lisäksi aina kovin materialistisena ihmisenä olen yrittänyt päästä eroon tarpeestani saada aina lisää – lähinnä vaatteita – ja sen sijaan pyrkinytkin karsimaan ylimääräistä. Vaikka nettikirppareita aina pidetäänkin vähän naurun aiheena, niin mielestäni se on helppo tapa päästä eroon vanhasta, pidentää tuotteiden käyttöikää ja tarvittaessa tehdä itselleen myös halvempia ja ekologisempia hankintoja.

”Matkusta. Seikkaile. Tatuoi.” Viimeinen, muttei itselleni suinkaan vähäinen. Tämä tietysti riitelee tavallaan myös säästöyritysteni kanssa, mutta on mielestäni kuitenkin ikuinen investointi. Mitä enemmän tätä maailmaa näkee, sitä enemmän sitä tajuaa aina löytyvän lisää. Seikkailuihin lasken matkustelun lisäksi myös itsensä haastamisen, uuden kokeilemisen ja kehittymisen. Uusiin ihmisiin tutustumisen, avoimuuden. "Vakiintunut elämä ei tarjoa mitään jännityksiä." Ensi kesänä olen mielestäni melko hyvin onnistunut nitomaan nämä kaikki yhteen, sillä olen tosiaan Ahvenanmaalla Kökarin saaressa töissä. På svenska. Ja vaikka muistot säilyy mielessä ja valokuvien muodossa, haluan myös painaa ihoon muistoja elämän opeista ja seikkailuista. Jonain päivänä toivon olevani sellainen mummo, joka kertoo lapsenlapsilleen hurjia tarinoita nuoruudesta ja näyttää tarinoista kuvia tatuointeina. Sillä minulle se ei ole vain mustetta ihon alla, vaan myös kokemus, jonka tahdon muistaa aina kuvan nähdessäni. Pala elämää.