Kiitos Puola

Olipahan reissu. Olen ollut pari päivää aivan umpiunessa ja nyt pitäisi pikkuhiljaa ruveta palaamaan takaisin Suomen arkirytmiin. On ollut taas kummasti reissun jälkeen melko hiljainen olo - sellainen sanaton ja vähän tyhjäkin. Kaipa se on vain hyvä merkki!

Viimeiset koulupäivät sujuivat hyvin, vaikkakin väsyneesti. Perjantaina lähdimme puolenpäivän aikaan turistimatkalle ja kävimme katsastamassa ikivanhan kirkon, linnan sekä läheisen kasvihuoneen tarjonnan. En tiedä, missä kohtaa päässä minulla on ruuvi löysällä, mutta tajusin taas rakastavani vanhoja linnoja. Erityisesti kiehtoo niiden historia, se että joku on ihan oikeasti elänyt siellä. Olen myös varustettu vilkkaalla mielikuvituksella ja salaa mielessäni leikin olevani kaunis linnanneito mekko päällä, kun hiippailen pitkin linnaa ja puutarhaa. Mutta ei kerrota sitä kenellekään.

Kotimatka sujui hyvin. Ehdin hotellin luovutuksen jälkeen käydä pikaisesti ostoskeskuksessa etsimässä tuliaisia ennenkuin suuntasin lentokentälle. Davidin kanssa matkattiin samalla koneella Wroclawista Müncheniin. Münchenissä nappasin ihan shuttlen - en tiedä miten se kääntyy, sanakirja ehdottaa sukkulaa - kentän alitse päästäkseni lähtöportille. Olen aina aiemmin karttanut lentoja, joissa pitää vaihtaa konetta välissä, mutta tämän kokemuksen myötä en enää pelkää sitäkään. Helsinki-Vantaalta matka jatkui bussilla, joka oli niin täynnä, että istuin bussin lattialla nuokkuen ja kylmästä väristen. Tuntemattoman nuorukaisen kanssa jaoin taksin asemalta kotiin. 

Taas omaa viisauttani lainaten totesin, että ei vaan ole niin hyvää matkaa, etteikö kotiinpaluu olisi aina paras vaihe. Matkailu avartaa (ja lihottaa), mutta opettaa myös samalla katsomaan omaa elämää ja arkipäiväisiä asioita ihan eri valossa. Yhtäkkiä huomaakin arvostavansa ehjää selkää ja omaa sänkyä hostellin punkan jälkeen. Oma rauha ja lämmin suihku aamulla helpottaa aloittamaan päivän toisin kuin hostellin huiske ja kilpajuoksut kylpyhuoneeseen. Ja ruisleipä.

Voin kuitenkin sanoa, että opin taas ihan mielettömästi ja olen taas yhtä hienoa kokemusta rikkaampi. Lista maista, joissa tahdon käydä sen kun kasvaa ja satavarmasti palaan vielä joskus Puolaankin. Sarahista löysin niin vahvasti myös sielunsiskon, että uskon löytäneeni ainakin yhden uuden pysyvän kaverin. Tärkeimpänä on taas mieli täynnä kiitollisuutta ja hienoja muistoja!