Paluuhypoteesi

"How do you pick up the threads of an old life? 

How do you go on, when in your heart, you begin to understand, there is no going on?" 

- Frodo -

Joskus vaikeinta ei ole uuteen astuminen, vaan takaisin vanhaan palaaminen. Se, että kaikki jatkuu samalla tavalla kuin aina ennenkin siitä huolimatta, mitä on nähnyt ja kokenut. Se, että täysin uusi ihminen palaa takaisin siihen vanhaan arkeen ja samalla pelkää, ettei sovi sinne enää.

Aina kun mietin kotiinpaluuta, näen itseni istumassa sohvalla katsellen telkkaria. Nukkumassa päiväunia. Koulussa. Kuntosalilla. Tekemässä niitä kaikkia ihan tavallisia asioita, joita kuitenkin olen aina rakastanut yli kaiken ja joita kaipasin aluksi täällä. En vaan kuitenkaan osaa enää nähdä saavani niistä asioista sitä samaa tyydytystä, mitä ennen sain. On oikeasti pelottavaa kysyä itseltään, miten palata siihen omaan pieneen, turvalliseen ja tuttuun maailmaan, kun on juuri alkanut tajuta, kuinka paljon maailma ympärillä on kasvanut muutaman viimeisen kuukauden aikana.

Pikuhiljaa alan ehkä jopa ymmärtää Frodoa. Miten palata takaisin vanhoihin kuvioihin ihankuin mitään ei olisi tapahtunut? Koska fakta on se, että kaikille en voi kaikkea uutta kokemaani kertoa. Hiljaa mielessään toivoo, että voisi kertoa kaikille, mitä kaikkea on oppinut ja huomannut. Miten suurin mukana reissusta tuotu tuliainen ei olekaan matkalaukussa tai annettavissa kenellekään, vaikka sen niin mielellään tekisi. En olisi koskaan voinut lähtiessäni uskoa, että jossain vaiheessa ajatus palaamisesta voi ahdistaa. 

Ei pelkoa oikeastaan tuo se, että tajuaa muuttuneensa näinkin lyhyen reissun aikana, vaan se, kuinka pitää kiinni uudesta jumittumatta taas vanhoihin uomiinsa. Minä aion ainakin yrittää pitää kiinni siitä kaikesta uteliaisuudesta ja heittäytymisestä, mitä täällä olen oppinut. Ajatuksesta, ettei elämä ihan oikeasti ole aina niin vakavaa. Uudet tuulet puhaltaa väistämättä, pitää alkaa kehittämään itselleen jotain kehittävää. Vaikka mielessä painaakin pelko paluuahdistuksesta, on toisaalta kiva palata takaisin arkeen - onpahan vahva pohja valmiina, mitä lähteä rakentamaan uudestaan. Mä olen nimittäin kehittänyt täällä ihan uusia unelmia. Reissun aikana on myös kirkastunut moni asia, mistä ennen olen aina vain haaveillut. Nyt niistä on tullut tavoitteita.  

Ja onhan täällä jo oikeasti vähän jopa ikäväkin kotiin ja omaan elämään. Kohta on ikävä tänne.  Kai matkustelu väistämättä aiheuttaa ikävää niihin paikkoihin, minne on jättänyt pienen palan itsestään ja samalla ottanut ihan uuden palan mukaansa. Kai se on semmoinen reissuikävä, mikä samalla herättää paloa päästä etsimään uusia palasia löydettäväksi. Semmoinen ikävä, kun haluaa lähteä, jotta voi taas ikävöidä ja palata.

Ja pedattuani näin hienon pohjan, voinen loppuun paljastaa salaisen projektini. Kirjoitan työhakemuksia ensi kesäksi - ruotsiksi.