Zagreb

Matkailu avartaa. Kaksi päivää Kroatian Zagrebissa avasi silmäni näkemään kaiken ihan uudessa valossa. Zagreb on valittu vuoden 2016 Euroopan parhaaksi joulutapahtumakaupungiksi. Ihan mielenkiinnosta tahtoisin tietää, kuka valinan on suorittanut ja millä perustein. Siinä on nimittäin kaupunki, johon en palaa enää kirveelläkään. Voin suositella kaupunkia näin jouluaikaan niille, jotka rakastavat ulkoilmaa, loputonta odottamista ja käsittämättömän kamalaa asiakaspalvelua.

Taidan olla tosi hyvä suuttumaan, sillä edelleen vihastun edes ajattelemalla minkälaista kohtelua sain Zagrebissa. Ylipäänsä ihmisten tapa kohdella toisia oli mielestäni pöyristyttävää, mutta niin pöyristynyt olin asiakaspalvelun tasosta, etten osaa edes sanoilla kuvailla. Ehkä otan palvelun liian henkilökohtaisesti, mutta sitä sen mielestäni parhaassa tapauksessa tänäpäivänä pitäisi olla - varsinkin kapungissa, jonka yksi pääelinkeinoista on turismi. Jos "paskan palvelun ravintola" on menestys, voisi samaa konseptia kai soveltaa vaikkapa kokonaiseen kaupunkiin...

En halua mollata koko kaupunkia kuitenkaan - jos matkasta miinustetaan monta huonoa asiaa pois, jää jäljelle ihan hyvääkin. Kovasti hehkutettujen joulumarkkinoiden valot olivat todella kauniit ja joulun tunnelmaan oli todella panostettu. Lisäksi kävimme ulkona luistelemassa porukalla live-musiikin tahdissa, mikä oli oikeasti kiva kokemus. Oli muuten viihdyttävää nähdä espanjalainen kaverimme ensimmäistä kertaa luistimet jalassa. Ja suosittua lämmintä viiniä löytyi tästäkin kaupungista! (Suosittelen kuitenkin tulemaan mielummin Ljubljanaan, jos sitä tahtoo maistaa.)

Siltikin olin räjähtää onnesta, kun palattiin takaisin Ljubljanaan ja käytiin vakkariravintolassamme syömässä. Keskustan Frescossa on niin ihana tarjoilija, että voisin syödä vaikka kiviä ja maksaa mielelläni vain siitä, että hän saa joka kerta minut hymyilemään. Toki en ihmettele yhtään, jos matkalla on ollut hermo kireällä, sillä vaati puolitoista vuorokautta unta palata takaisin tähän elämään. Toisena päivänä olin reissussakin niin väsynyt, että pätkittäin on aika hämärää muistissa. Jaettu hostellihuone ei ehkä ole paras idea, jos enemmistö porukasta tykkää juhlia.

Ehkä omat odotukseni olivat ihan liian korkealla. Ehkä olin itse vaan ihan liian väsynyt ja sen takia huonolla tuulella. Tai ehkä reissussa epäonnisesti sattui nyt vaan menemään liian monta asiaa pieleen. Ja kai meillä ihan kivaakin oli - loppujenlopuksi. Ollaanpahan taas yhtä kokemusta rikkaampana.