Hetkiä

"Me tulemme jostain ja soimme hetken puiden latvoissa sekä kallioiden koloissa, kunnes katoamme henkäyksenä takaisin kaikkeuteen."

Loppujenlopuksi ihminen on aika pieni ja voimaton tässä elämässä. Jokainen päivä on erilainen. Tilanteet muuttuvat, asiat muuttuvat. Ihmisiä tulee ja toisaalta ihmisiä myös meneekin. Kohtalo on sitä, mikä meidän tiellemme on tulevaa tavallaan meistä riippumatta.

Se, mikä meistä kuitenkin tekee omassa elämässämme vahvoja, on kyky nähdä mahdollisuuksia ja tarttua niihin. Toisin sanoen heittäytyä elämään mukaan. Elää hetkessä. Tehdä asioita, mitkä tuntuvat hyvältä. Päästää irti menneestä. Ottaa riskejä. Uskaltaa myös epäonnistua. Tehdä päätöksiä ja hyväksyä seuraukset. Koska lopultahan mikään täällä ei ole pysyvää: "elämä on sotku hetkiä".

Tämän oivaltaminen on auttanut minua oppimaan antamaan anteeksi. Niin itselleni kuin muillekin. Meni kauan, ennenkuin ymmärsin, että anteeksi antaminen lähtee aina itsestään. En minä ainakaan pyydä tai anna anteeksi ainoastaan sen takia, että toiselle ihmiselle tulisi hyvä mieli, vaan saadakseni itselleni rauhan. Silloin jätän taakseni huonon hetken, jotta seuraavassa hetkessä olisin tasapainossa itseni kanssa. Ehkä tämän takia en kykene näkemään itseäni uhrina sairastumiseni takia. Joskus vain elämässä päädytään tilanteisiin, joihin oikeasti ei kuuluttaisi. Pointtina kuitenkin on se, miten tilanteen hoitaa ja ottaa seuraavan vastaan: roikkuen edelleen kiinni vanhoissa vai valmiina ottamaan uuden vastaan puhtaana ja tuoreena.

En oikeasti tiedä, olisinko ilman sairastumistani oppinut näkemään mahdollisuuksia samalla tavalla kuin nyt näen. Tai olisinko ainakaan uskaltanut oppia ottamaan niistä kaiken irti, koska en olisi tiennyt, että hetken päästä kaikki voi olla toisin. Se, että kaikki on yhdestä näkökulmasta huonommin kuin ennen, ei estä tarttumasta näkökulmaan, jonka mukaan kaikki on uutta ja täynnä uusia mahdollisuuksia. Koska tavallaan joka päivä haastan sairauteni takia itseni ulos mukavuusalueelta, olen huomannut, että mahdollisuudet kukkivat niissä paikoissa, joiden löytäminen vaatii uteliaisuutta ja rohkeutta.

Mikä meitä oikeasti pidättelee? Unelmien ja todellisuuden välissä on vain hetki täynnä tekoja.