Loppumatka sujui yhtä hyvissä merkeissä kuin alkukin. Saattoipa meidän projektiryhmämme "Team Black" voittaa palkinnon parhaasta videoprojektistakin! Viimeinen ilta venyi jokseenkin myöhään ns. yhteisen virkistysreissun vuoksi. Jos baariin kaipaa hyvää seuraa, voin vilpittömästi suositella irlantilaisia!
Kotiintulomatka meni sujuvasti, mutta äärettömän väsyneissä merkeissä. Istuin lentokoneessa käytäväpaikalla ja pilkin keskipaikalla istuvan naisen syliin jo ennenkuin kaikki olivat koneessa. Toisaalta nukkuessa aika kuluu nopeasti, joten lento tuntui muutamalta minuutilta. Kotiin päästyäni tapahtui ihme ja nukuin kuin tukki melkein kymmenen tuntia putkeen. Yhteensä puolentoista vuorokauden nukkumisen jälkeen aloin havaita itsessäni jo elon merkkejä.
Kouluviikko on ollut karu paluu takaisin arkeen. Tiedän, että olen innoissani tunkenut ehkä vähän liiankin moneen projektiin mukaan, joten pari viimeistä päivää on ollut hullua pyöristysä vähän joka suuntaan. Olen parissa päivässä ehtinyt käydä toimeksiantajatapaamisessa, tunkea mukaan tapahtumaprojektiin, selvittänyt omaa tapahtumaprojektiani, suunnitellut kevään isoa kouluaprojektia, kirjoitellut koulun blogiin markkinointitutorin roolissa ja yrittänyt siinä sivussa vielä hoitaa heikkoa sosiallista elämääni sekä omaa kotia. Kyllä voin sanoa, että illalla on uni maistunut ja päiväunetkin on olleet nautinto!
Näin siis todistettavasti narkoleptikkonakin pystyy olemaan monessa mukana ja elämään täysillä terveydellisistä rajoitteistaan huolimatta. Tärkeintä on muistaa jättää päivään lepotaukoja ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti