Melkein tämän reissun puoliväli jo. Odotin matkalta paljon, mutta täytyy sanoa, että jo tähän mennessä olen saanut enemmän kuin osasin odottaa. Luennoitsijat ovat olleet mielettömän hyviä ja pelkästään jo erilaisia luennointitapoja seuraamalla on oppinut paljon. Narkolepsia on otettu hyvin vastaan, kun siitä olen kertonut. Aktiivista tekemistä on kuitenkin ollut kokoajan niin paljon, että en ole edes pahemmin nukahdellut vaan enemminkin pilkkinyt hetken.
Tutustuminen omaan suomalaiseen puoleen jatkuu yhä. Eilen illalla lähdin poikien kanssa kiertelemään paikallisia baareja ja porukan ainoana tyttönä koin saavani ihan prinsessakohtelua etenkin paikallisilta. Ovia pidettiin auki ja varmistettin, että naiset menevät ekana, tarjottiin tuolia, tarjottiin takkia kun oli kylmä ja saatettiin takaisin hotellille, kun en innostunut kävelemään yksin pimeän puiston poikki. Ei meillä kotona edes osaa kaivata samanlaista kohtelua, eikä se ole kuitenkaan mitenkään epäkohteliasta. Totesinkin pojille, etten ole tottunut moisiin gentlemanneihin. Suomessa olisi vain outoa, jos kaupan kassa kysyisi "How are you my darling?".
Tänäaamuna kävimme pyörimässä paikallisessa SeaCity-museossa. Enimmäkseen näyttely koski Titanicia ja valtavaa määrää paikallisia, jotka laivalla olivat työskennelleet. En koskaan ole varsinaisesti perustanut museoista, mutta kieltämättä tämänpäiväinen reissu oli todella mielenkiintoinen! Kaupunki kokonaisuudessaan alkaa myös pikuhiljaa hahmottua ja osaan paikantaa itseni aina takaisin hotellille. Eilen kävelimme projektiryhmän kanssa (jossa muuten on ihmisiä Suomesta, Irlannista, Southamptonista sekä Norjasta) muutaman tunnin ottamassa kuvia ja katselemassa maisemia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti