Pikkunälkä

Sehän se on aina mielessä. Nimittäin ruoka. 

Kuten aiemmin olen kertonut, puuttuu selkäytimestäni oreksiini kokonaan. Sen lisäksi, että se säätelee ihmisen vireysjärjestelmää, vaikuttaa se myös ruokahaluun. "Oreksiinien nimet johtuvat kreikan sanasta orexis = ruokahalu, johon niiden vaikutus ensimmäisenä liitettiin." Käymälläni narkolepsiakurssilla oli muitakin rokotteesta sairastuneita nuoria, jotka jo silloin kertoivat lihoneensa sairastumisen myötä, koska suurin nälkä on yöllä. Tuolloin ihmettelin asiaa, mutta pikkuhiljaa alan ymmärtää mistä puhuttiin.

Olen nimittäin hyvää vauhtia kehittämässä itselleni äärettömän huonoa tapaa nimeltä yösyöminen. Alussa huomasin tekeväni tätä herättyäni painajaisesta, jotta en nukahtaisi heti uudestaan, vaan heräisin oikeasti ennen seuraavia unia. Voidellessani leipää yöllä totesin itselleni aina, että "ansaitsen tämän, koska näin pahaa unta." Nykyään kuitenkin huomaan herääväni joka yö siihen, että on kamala nälkä riippumatta siitä miten paljon olen kiskonut iltapalaa. Edelleen keksin jonkun tekosyyn, miksi ansaitsen vähän ruokaa. Yleensä yöllä tekee mieli herkkuja ja olenkin järjestelmällisesti tyhjentänyt vähäiset herkkukätköni. Nykyään yritän vältellä herkkujen ostamista, jotta yöruoka olisi edes terveellistä. 

Minun heikko kohtani on selvästi ne herkut. Koulun jälkeen väsyneenä tekee mieli herkkuja. Unisena herätessä tekee mieli herkkuja. Koska koko ajan väsyttää, tekee koko ajan mieli herkkuja. Ja jos ei tee mieli herkkuja, niin joku muukin ruoka kyllä kelpaa. Yritän siis pitää ruokaostokseni terveellisinä ja syödä illalla niin paljon, että mahaan ei vaan enää mahdu mitän. Ongelma onkin siinä, että sinne aina mahtuu. Kukaan ulkopuolinen tuskin tätä uusinta harrastusta huomaa ainakaan vielä, mutta itselle riittää tieto sitä, että yösyöminen pidemmän päälle todellakin lihottaa. 

Toisaalta lohdutan itseäni toteamalla, että liikun päivän aikana yöpalat pois. Yösyöminen myös on todellinen nautinto ja tekee onnelliseksi. Ehkäpä sitä voisi olla kamalampiakin paheita...