Matkajännitys

Väsymys on jatkunut edelleen välillä pahempana, välillä vähän lievempänä. Kävin viime viikolla kuitenkin pitkästä aikaa kontrollissa ja fiksattiin asioita siihen malliin, että kohta on pakko ruveta pysymään hereillä. Toivottavasti. 

Koulussa arki pyörii omalla painollaan. Kevään projekti alkaa jo tässä vaiheessa olla suurimmaksi osaksi paketissa, mutta eipä se tekemisen määrää vähennä millään tavalla. Vaikka alkuvuodesta päätin pitää rauhallisen kevään Suomeen palattuani, olen jo ehtinyt lupautua mukaan yhteen jos toiseen mielenkiintoiseen tapahtumaan. En vaan voi päästää hyviä mahdollisuuksia livistämään käsistäni. Vaikka välillä ihmettelen, miksi haalin itselleni kaikkea ylimääräistä ihankuin tavallisissa koulujutuissa ei olisi tarpeeksi, olen huomannut että yllättävänkin usein juuri näistä mahdollisuuksista poikii uusia mahdollisuuksia. Joskus sitä huomaa vasta pitkänkin ajan jälkeen, että mahdollisuuksin käytetty aika alkaa kasvaa hedelmää.

Pari päivää on mennyt pakatessa. Jos järjestettäisiin kisa, jossa palkittaisiin onnettomin pakkaaja, olisin varmasti vahvoilla. Vuorokauden sisällä olen ehtinyt ainakin neljästi pakkaamaan ja purkamaan laukkuni. Nyt aion sulkea sen visusti ja avata seuraavan kerran Puolassa, jonne lähden viikoksi opiskelemaan. Aamuyöllä pitäisi kolmen aikaan jo olla bussissa ja Münchenin kautta loikaten huomenna puolenpäivän jälkeen olisi tarkoituksena laskeutua Puolan Wroclawiin, jossa on kuulemma paikallinen oppilas lentokentällä vastassa. Tällaisen matkastressaajan elämää helpottaa huomattavasti, että edes yhdellä etapilla joku vie kädestä pitäen, vaikka viime kerran jälkeen olin positiivisesti yllättynyt, kuinka mukavaa matkustaminen on yksinkin.

Viikko projektijohtajuuden opintoja edessä siis. Koulun ohella on järjestetty kaikkea pientä kivaa kulttuurikohteista kaupunkivisaan ja hyppäsipä kaupunkiesitteestä silmilleni sanat vesipuisto ja japanilainen puutarhakin. Arvatkaa kuka ihan tosissaan pakkasi bikinitkin? Ihan älyttömän kivaa päästä taas puhumaan englantia ja tavata uusia ihmisiä, vaikka Southamptonin jälkeen voinkin sanoa, että edessä on todella väsyttävä viikko. Toisaalta onneksi viikko on niin lyhyt aika, että sen tsemppaa vaikka pää kainalossa, kun tietää että kotona on aikaa levätä. 

Yritän ahkerammin palata linjoille viimeistään päästyäni takaisin kotiin!