Ljubljana

"Kun polttaa ikävä ja kaipuu on mennä, ja palaa ikävä jäädä."

Muutama viime viikko on vierähtänyt matkajärjestelyjä hoitaessa ja valmistautuessa matkaan.
Täällä sitä nyt kuitenkin ollaan.

Matka sujui todella hyvin ja pääsin periaatteessa suoraan ovelta ovelle. Meillä on ihan superihana vuokraemäntä, joka haki meidät lentokentältä. Ollaan myös saatu kaikki ohjeet ja neuvot tärkeimpiin asioihin ja auttava puhelin on kuulemma aina avoinna, kun asiaa tai kysyttävää tulee. Parempaa vastaanottoa ei siis olisi voinut toivoakaan! 

Meillä on tyttöjen kanssa kolmeen pekkaan vähän reilu 70 neliön asunto Ljubljanan keskustassa kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Vuokraemäntä oli huolehtinut meille kaiken asuntoon aina kalusteista lakanoihin, munakuppeihin ja nettiin. Hissiä ei meitä varten oltu kuitenkaan alettu rakentamaan ja voitte kuvitella, että matkapäivän suurin ponnistus olikin saada matkalaukut ylös asunnolle. Saapumisen infopläjäyksessä varmasti puolet meni ohi, mutta saatiin myös ohjeistukset lähimpään kauppaan ja tärkeimpiin paikkoihin. Eilen illalla käytiinkiin jo kävelemässä lähikulmilla, Ljubljanica-joen varrella ja ulkona syömässä. Lähikaupan tuotteista mukaan yritettiin ottaa vain tutuimmat, sillä tuotteiden nimet Sloveniaksi ei sanoneet mitään, mutta siitäkin huolimatta Miia onnistui ostamaan kaurahiutaleiden sijaan pienten lasten velliä. Siitä sitten tulikin mukavasti maittava aamupala. 

Illalla en tainnut olla ainut, jolla matkaväsymys kävi painamaan silmiä ja otettiinkin kaikki unta kaaliin yöllä melkein kellon ympäri. Aamulla yritimme käydä hankkimassa paikalliset puhelinliittymät, mutta kielimuurin takia homma jäi kesken. Maanantaina alkaa täällä koulu ja oletan, että paikalliset opiskelijatutorit auttavat hoitamaan vielä vastaavia käytännönjärjestelyitä. Illalla seikkailtiin parin kilometrin päähän isompaan kauppaan tekemään jättimäiset ostokset ja päädyimme tulemaan takin kyydillä takaisin asunnolle. Olimme oikein nähtävyys paikallisille, kun pakkasimme ostoksia ja pyysimme kaupan kassaa soittamaan taksin - meillä kun ei niitä liittymiä ollut. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Äsken vielä väännettiin muutaman muuttujan kautta yhteinen iltapala ja huomenna aiomme lähteä yhteen Euroopan suurimpaan kauppakeskukseen kadottamaan säästöjämme - viimeinkin! Kyllä on muuten sormet syyhynneet jo useampaan otteeseen.

Omalla tavallaan vieraan kielen puhuminen ja uusien tapojen sisäistäminen vie uskomattoman suuren määrän energiaa. Tytöt on onneksi tottuneet, että kaivaudun joka välissä peiton alle ottamaan tirsat. Eilisen alun takkuilun jälkeen on onneksi englanti-nappi tänään paukahtanut päälle, eikä puhumista ole tarvinnut pähkäillä sen enempää. Onneksi tuli tammikuussa haettua alkuvauhtia Southamptonista!

Kylpyhuoneeseen pitää napsauttaa napista vesi lämpiämään ainakin varttia ennen suihkuunmenoa ja pyykinpesua. Näen jo mielessäni, kuinka mukavaa on päättää käydäkin aamulla pikasuihkussa ennen kouluunlähtöä ja unohtaa laittaa vesinappi päälle! Roskien vientikin on tehty mahdollisimman vaikeaksi ja pussit pitääkin toimittaa kadun varrella olevaan kierrätyslaatikkoon. Huomioitavaa ja ennenkaikkea hämmentävää on se, että biojätteen saa tyhjentää neljä kertaa kuukaudessa. Täytynee kaivaa yöllä takapihalle kuoppa ja piilottaa ylimääräiset biot sinne joskus yön hämärissä. 

Kaikenkaikkiaan kaikki on sujunut hyvin ja lasku uuteen maahan ja kulttuuriin on pehmeähkö, sillä ennen koulun alkua ehdimme seikkailla viikon tutustumassa paikkoihin ja eksyä varmasti useamminkin kuin kerran. Asuntomme on jopa hienompi kuin kuvissa ja etukäteen jännittämäni kimppakämppä ja yhteiselo ei ehkä olekaan ollenkaan huono vaihtoehto. On muuten ihana, ettei ole tarvinnut lähteä yksin ja joku on aina höpöttämässä ja estämässä koti-ikävää, joka varmasti iskee siinä vaiheessa, kun alkaa ymmärtää, että täällä ollaankin seuraavat viisi kuukautta. Kaupunki on äärettömän kaunis ja asuntomme sattuu olemaan ihan keskeisellä sijainnilla kaiken suhteen. 

Vaikka tiedän, että koti-ikävä iskee jossain vaiheessa väistämättä, eikä ostamani neljä Fazerin suklaalevyä riitä alkuunkaan, on mieli avoin ja odotan kaikkea uutta innolla! On tavallaan jopa ihan kivaa olla ihan hukassa ja pihalla kaikesta.