Viimeksi yritin kerrata lähipäivien isoja uutisia ja arvatkaa unohdinko tietysti mainita kaikista suurimman! Sain pienenä vanhemmilta yllätysjoululahjaksi oman ponin, jonka kanssa kasvoin ja touhusin muutaman vuoden, ennenkuin kasvoin liian isoksi. Onnekseni Prinsessa siirtyi melkein naapuriin tallille, jossa minä itse ihan pienenä olen ekoja kertoja päässyt ratsastamaan ja sen jälkeen enemmän tai vähemmän aktiivisesti ollut touhuissa mukana. Eräänä aamuna heräsin kuitenkin vauvauutisiin. Oman näkemykseni mukaan minusta on nyt tullut jo mummo, sillä Prinsessa-poni oli varsonut terveen tyttövauvan. Arvatkaa odotanko, että loppuviikosta pääsen sen verran irtautumaan töistä, että pääsen hetkeksi hengähtämään maalle ja katsomaan sitä?
Nähtyäni aikanaan oman pikkusiskoni ensimmäistä kertaa olin kuulemma tokaissut jotain siihen suuntaan, että iskä ja äiti on ollu tosi taitavia, kun on osanneet tehdä niin ihanan vauvan. En hetkeäkään epäile ettenkö voisi tässäkin tapauksessa siteerata omia viisaita sanojani. Se on varmasti maailman kaunein heppavauva. Ja Prinsessa maailman paras heppaäiti.
Viime tekstissä vihjailin myös vahvasti uudesta tatuointiprojektista. Tarpeeksi kauan asiaa vatvottuani ryhdyin sitten tuumasta toimeen ja maanantaiaamuna kävinkin jo iskemässä ihoon lisää mustetta. Tällä kertaa ei vielä jatkettu koko käsivarren projektia, vaan lisättiin vaan pieniä unelmia. Ranteeseen sain viisi lintua kuvaamaan omaa perhettä ja toiseen kylkeen tatuoitiin teksti "Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla". (Ps91:4) Enpä muutama vuosi takaperin olisi ikimaailmassa uskonut ottavani tatuointia suoraan Raamatusta, mutta näin sain yhdistettyä jo monen vuoden ajan haaveena olleet ideat tekstistä sekä suojelusenkelistä.
Ensimmäisenä yönä nukkuminen oli yksi varsinainen työmaa, sillä linnut on vasemmassa ranteessa ja tekstin puoleksi valikoitui luomien takia oikea kylki. Olen huomannut nukkuvani lähes aina kyljelläni ja on ihan pakko saada aina toinen käsi tungettua kahden tyynyni väliin. Ekana yönä toinen kylki oli arka ja toisella puolella tuntui nautinnolliselta sulloa vasta rasvattu ranne tyynyjen väliin. Onni onnettomuudessa tässäkin tapauksessa olivat harvinaisen hyvät unenlahjat.
Tätä tämä minun elämä ja rahankäyttö sekä vaihtoon säästäminen parhaimmillaan on. Tatuoinnissa tavallaan siihen panostettu raha pysyy kuitenkin mukana koko loppuelämän minun näkökulmastani. Toisaalta nämä asiat taas kuuluvat siihen "do what ever makes you happy"-lokeroon. Sitä minä nimittäin taatusti tällä hetkellä olen. Vähän rupinen, vielä, mutta onnellinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti