Tänä äitienpäivänä päätin olla ostamatta lahjoja ja tekemättä kortteja. Sen sijaan, että tuhlaisin olemattomia rahojani lahjoihin, jotka unohtuvat jonnekin laatikon nurkkaan, päätin antaa jotain abstraktia. Olen huono puhumaan tunteista tai sanomaan rakastavani ketään kasvotusten, mutta kirjoittaminen on helpompaa.
Mun piti ihan tosissani vääntää tästä oikein kunnon teksti. Piti ihan tosissaan yrittää kertoa, miten kaunis äiti on. Piti ihan tosissaan yrittää kertoa, miten kiitollinen olen kaikesta äitille. Miten ihanaa on, kun äiti soittaa ja kysyy mitä kuuluu. Miten äiti on eka ihminen, jolle haluaa kertoa isoja asioita. Miten äitiä kaipaa viereen, kun näkee pahaa unta. Miten kaipaa välillä neuvoja vastahyökkäykseen, kun elämä potkii. Ennen kaikkea miten paljon äitiä rakastaa.
Istuttuani pitkään koneella saamatta sanaakaan kirjotettua, tiesin kuitenkin haukanneeni liian ison palan. Jotkut asiat on vaan liian isoja kirjoitettavaksi. Yksi niistä on rakkaus. Toinen on äiti. Nyt luulin vielä pystyväni puhumaan molemmista samaan aikaan.
Kiitos äiti siitä, että olen suurimman roolimallini esimerkistä vahva ja itsenäinen nainen. Olet rakas ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti