Aurinkoarmas

Mä olen ollut ihan hirvee iso kasa stressiä pari viikkoa, mutta tänään helpottaa. Olen kyllä tiedostanut jo etukäteen ottaneeni itelleni liikaa tehtävää keväälle, mutta päätin pärjätä. Joskus vaan eteen tulee sellanen mahdollisuus, mistä ei voi kieltäytyä: olen siis toiminut järjestäjänä Lahden Aleksanterinkadun Approilla. Tänään on meidän tapahtuman pääpäivä ja myönnän ajatusten menevän jo sen verran vilkkaasti illan riennoissa, etten pysty kirjoittamaan mitään kovin älyllistä.

Sain viime viikon alussa tiedon, että lähden vaihto-opiskelemaan ensi syksyksi. Kohteena on Slovenian Ljubljanassa oleva GEA College. Yksin ei onneksi tarvitse lähteä, sillä pääsimme kaverini kanssa yhdessä. Jo hakuvaiheessa meidät luvattiin pitää erottamattomana parina, jos ilmoitan hakulomakkeessa, että kaverini on narkolepsian takia tukihenkilöni. Ei sillä, ettäkö olisin epäillyt pärjäämistäni yksin, mutta kaksin on kuitenkin turvallisempaa lähteä.

Täällä on ollut ihan huikeat säät. Aamut alkavat valostumaan taas aikasemmin, mikä helpottaa yöunia. Kyllä se vaan on myös myönnettävä, että aurinko tuo virtaa. Olen nyt harvinaisen useana aamuna unohtanut ottaa lääkkeet, koska olen riemastunut auringosta aamulla niin paljon. Vaikka päivän aikana alkaakin sitten väsyttää, niin ainakin aurinko pitää mielen positiivisena. Lisäksi se houkuttelee kaivautumaan pois omasta kolosta ja ulkoilemaan.

Vuoden alussa aloitin potkunyrkkeilyn. Nyt olen saanut luvan siirtyä alkeistunneilta ihan perustunneille ja kiireistä huolimatta olen yrittänyt käydä tunneilla sen kolme kertaa viikossa. Tämän työtaakan alla on tuntunut hyvältä ottaa pieni hetki itselleen ja nollata stressiä. Harmittaa, etten ole löytänyt kyseistä lajia aiemmin, sillä tunneilla pääsee purkamaan myös huonoja fiiliksiä ja energiaa. Vaikka mustelmia löytyy aina vähän sieltä sun täältä, olen ihan rakastunut lajiin!