Vuoden vaihto

Ensimmäiset päivät uutta vuotta takana. Oikeastaan pää on aika tyhjä, kun katsoo taaksepäin. Vuosi oli aivan mahtava: se pakotti ymmärtämään omaa inhimillisyyttä, kasvatti sietämään omaa osaamattomuutta, opetti pyytämään apua ja auttoi asettamaan omia rajoja. Toisaalta se myös kannusti kokeilemaan uusia asioita, työnsi ulos mukavuusalueelta, kannusti ottamaan haasteita vastaan ja opetti välillä myös hidastamaan.

Valmistuin pari viikkoa sitten viimeinkin koulusta ja olen nyt virallisesti palveluliiketoiminnan tradenomi. Sinänsä arkielämässä mikään ei valmistumisen myötä muuttunut, mutta napanuora kouluun ja opiskelijaelämään on toistaiseksi nyt katkaistu. Ekaa kertaa elämässä olen ammattilainen oman alani tehtävissä ja mielestäni selviytynyt oikein kunnialla. Lyhennetty työpäivä on tuonut valtavasti helpotusta elämään, sillä nyt arkeen mahtuu muutakin kuin työtä ja lepoa – vaikka ne pääroolissa silti ovat edelleenkin.

Koska olen kuitenkin kova hääräämään, innostumaan ja tunkemaan kaikkeen kivaan mukaan, on urheilu edelleen jäänyt taka-alalle. Olen aina ollut huono syömään ja nyt lääkkeiden haittavaikutuksena ruokahalu on pahasti pakkasen puolella. Siihen lisättynä pieni kulutus, on ollut aika katsoa peilistä uudenlaista kiloja kevyempää kroppaa ja pitänyt sanoa hyvästit vaivalla hankituille lihaksille. Urheiluun ja ruokaan panostaminen ovat uuden vuoden pääprioriteetteina!

Sen lisäksi, että joudun lähtemään alennusmyynneistä metsästämään roikkuviin housuihini pienempää vyötä, on vuosi ollut niin sanotusti koetteleva myös kuontalon kannalta. Vuosi sitten totesin oireilevani hiusväreille ja päädyin kokeilemaan kasvivärjäystä, koska pidin tummista hiuksista. Allerginen oireilu kuitenkin jatkui ja tein päätöksen pikkuhiljaa palata takaisin omaan vaaleaan väriini. Muutaman vaalennuksen jälkeen hiukseni olivat kuitenkin siniset ja vivahteena kulki erilaisia sävyjä keltaista ja vihreää. Asiaa selvitellessäni kertoi kasvikampaaja, että tumma kasviväri sisältää indigoa, joka lähtee hiuksista pois saksilla tai ajan kanssa. Ensimmäistä kertaa elämässä pohdin, miltä mahtaisin näyttää kaljuna, mutta päätin ottaa operaation kärsivällisyysharjoituksena ja kohta olen vapaa sinisestä merenneitotukastani!

Koska elämässä on kaikki oikeasti todella hyvin, on varaa vastapainoksi kertoa traaginen tarina viherpeukaloinnistani. Hankin kesällä ensimmäistä kertaa elämässä parvekkeelle kukkia, jotka kaikkien yllätykseksi sain pysymään elossa syksyyn asti. Ohjeiden mukaan nostin Dalian juuret talvehtimaan kevättä varten, mutta huomasin koko möykyn homehtuneen kellarissani. Kasvionnestani riemastuneena päätin myös hankkia muutaman oikean viherkasvin ja päädyinkin kantamaan Viherpajalta kotiin sateenvarjopuun, tuntokasvin ja kummituspuun. Keskimmäinen kuoli huolenpidostani huolimatta heti. Kahteen muuhun oli tullut oston mukana joku mukava kirvaolio, joka tälläkin hetkellä myrkytyksistäni huolimatta määrätietoisesti nakertaa rakkaita kasvejani.

(Oikeasti halusin vain kertoa, että viherkasvit ja kukkaset kannattaa hakea jostain muualta kuin Viherpajalta. Ja pohtikaa kahdesti ennen hiusten värjäystä, etenkin hämärillä kasviväreillä.)

Alkanut vuosi tulee olemaan kutkuttava! Vähän salaa jo haaveilen pääseväni tuumasta toimeen. Menee suunnitelmani sitten syteen tai saveen, odotan innolla uusia haasteita ja mahdollisuuksia ja vuoden päästä tähän aikaan voin sanoa ainakin yrittäneeni. Koska lopulta se on ainoa asia, mikä merkitsee. Kova oli yritys menneenäkin vuotena ja jotain olen tehnyt oikein, sillä olen saavuttanut kaiken, mistä vuosi sitten vielä hermoilin ja haaveilin: olen viimeinkin valmistunut koulusta, kasvattanut verkostojani ja työllistettynä omalle alalleni!

Tärkeimpänä, en suostunut pysähtymään narkolepsiani takia.