Istun Turussa hotellihuoneessa maha täynnä hampurilaista ja
yritän jollain tavalla mielessäni tiivistää kuluneen kesän sanoihin tai edes
ajatuksiin. Päällimmäisenä mielessä on kiitollisuus ja hämmennys kaikkea
tapahtunutta kohtaan ja olen lopultakin ymmärtänyt, ettei ole väliä olenko
oppinut sanaakaan ruotsia, sillä olen voittanut itseni moneen kertaan. Olen
lyönyt omat pelkoni maahan ja katsonut silmiin heikkouksiani niin monesti, että
olen alkanut hyväksyä ne ja pitää itsestäni.
Toki jo ennen kesän alkua oli tiedossa, että tulen
venyttämään oman mukavuusalueeni rajoja ihan tosissaan, mutta jos olisin silloin
tiennyt, kuinka kauas oikeasti joudun menemään, olisin ollut lähes kauhuissani.
Sanotaan, että vain taivas on rajana. Kaikki kuitenkin tietävät, että oikeasti
me itse rakennamme omat rajamme ja samalla logiikalla me itse olemme myös
ainoita, jotka rajamme pystymme murtamaan. Rajojen murtaminen vaatii kuitenkin
muutakin kuin menemistä matalimmasta ali ja ylittäessämme rajojamme joudumme
putoamaan ja kipuamaan yhä uudestaan ja uudestaan. Rajojen rikkomisen ei
olekaan tarkoitus olla aina helppoa ja mukavaa, vaan uskon, että taistelusta
täytyy jäädä arpia, joita sitten voi kantaa ylpeydellä kuljetusta matkasta. Elämä ei
kuitenkaan haasta meitä palkitsematta ja jos oikein tarkkaan osaa katsoa, voi
huomata lopulta olevansa vähän enemmän rajaton.
Kesä on oikeastaan pistänyt koville kaikilla mahdollisilla
tavoilla ja vaikka välillä kroppakin huusi lepoa, on se eniten koetellut
henkistä kanttia pitkästä aikaa moneen vuoteen. Tämä kesä yllätti minut ihan täysin
moneen kertaan. Voisi kai sanoa, että olen tällä hetkellä oman elämäni
Mayweather, sillä vaikka kesä pistikin välillä tulemaan ihan huolella avokämmentä, olen
kävellyt omasta kehästäni ulos voittajana. Olen kohdannut oman karmani ja
ottanut sen vastaan rakkaudella. Olen kohdannut oman luonteeni voimat ja
heikkoudet hyvässä ja pahassa. Olen kohdannut oman ammatillisen kasvun,
intohimoni ja poltteen tehdä henkisesti tyydyttävää työtä. Olen kohdannut
tarpeen kasvaa ja kehittyä. Olen
kohdannut omat tunteeni ja oppinut antamaan niille tilaa. Olen kohdannut elämän
ja kuoleman.
Tänään tunnen olevani feenix-lintu, jonka
entinen minä on palanut antaakseen tilaa uudelle ja vahvemmalle. Aion nukahtaa
kiitollisena kohtaamistani ihmisistä ja etenkin heistä, jotka päivittäin
taistelevat pysyäkseen elämässäni. Aion nukahtaa mielessäni kiitollisuus
kaikista muistoista ja menneestä, mutta myös vahva usko tulevasta hyvästä. Aion
sanoa ääneen, että kaikki on hyvin, jotta enkelitkin kuulevat sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti