Uutta ja vierasta

Eka viikko maailmalla alkaa olemaan pulkassa. Tytöilläkin alkaa ehkä olemaan jo joku ajatus ydinkeskustasta, mutta väitän koko ajan itse olevani kartalla. Eilen löydettiin kuitenkin lounasreissulla vielä ihania pieniä katuja vanhasta kaupungista ja huomaamatta koko aamupäivä kului vain kävellen ja ihastellen. Aamun sateen ja ukkosen jälkeen sääkin oli mukavan raikas, vaikkakin melko pilvinen. Kaupungin hahmottamisen lisäksi huomaan jo tunnistavani yksittäisiä sanoja Sloveeniksi. Haluaisin kuitenkin yrittää opetella paikallista kieltä mahdollisimman paljon.

Parina iltana ollaan istuttu ulkoilmaterassilla varsin kansainvälisessä seurassa. Olemme tavanneet jo muutaman tulevan luokkakaverin, vaihtareita toisesta yliopistosta sekä nuoria paikallisesta hostellista. Englanti alkaa tosiaan pikkuhiljaa jo luistamaan, vaikka välillä kielimuuri on ollut melkoinen: englantiakin voi puhua monella eri tapaa. On ollut tosi kiva tutustua tuleviin luokkakavereihin jo etukäteen ja ranskalaiset ystävämme olivat käyneet koulullakin jo vakoilemassa ja kertoivat, että vaihtareita on yhteensä jopa 25! 

Eilen illalla päätimme käydä tyttöjen kanssa maistelemassa sushia. Suomessa vakkarikiinalaisessa olen joskus mielekiinnosta maistellut muutamia ja ne olivat ihan hyviä, joten odotin eilistä reissua innolla. Sushi ei kuitenkaan ollut minun makuuni ja kieltämättä jopa vähän hysteeristä tilannekomiikkaa herätti minun puikoilla syönti. Tai rehellisyyden nimissä sormilla syöntiä se oli loppupeleissä, sillä onnistuin tikuilla vain tiputtamaan sushini kasaan sinne soijakuppiin. Lopulta totesin, että ensi kerralla haen euron juuston sillä aikaa, kun tytöt maistelevat susheja. Pääsen halvemmalla ja osaan sen syödäkin. 

Tämä viikko on tosiaan mennyt ihan lomailu merkeissä ja ihmetellessä kaikkea uutta. En tiedä yhtään, mitä odottaa koululta. mutta syvästi toivon sen olevan melko rentoa. Koska melkein puoleen vuoteen en taas ole koulun penkillä istunut, voi arkirytmin löytäminen viedä oman aikansa. Yritän silti pitää blogia ajan tasalla parhaani mukaan siitä riippuen, kuinka aika ja energia riittävät.