Elämä on ihan vallattoman hassua. Seuraa kaksi elämän suurta
oivallusta.
1. Elämä kulkee jaksoittain.
Olin alkuvuodesta todella rikki ja väsynyt omaan elämääni. Tuntui,
että mikään ei oikein jaksanut kiinnostaa ihan täysillä ja kun mikään ei oikein
kiinnosta, on myös kovin hankalaa olla innostunut elämästä. Tästä aiheutui tosi
huono mieli ja huono omatunto omista tuntemuksista, sillä lopulta kuitenkin
elämässä oli kaikki asiat tosi hyvin. Elämä kuitenkin kulkee jaksoittain ja
huonon jakson kohdalla on ihan okei myös antaa sen tuntua huonolta.
Huononkin jakson aikana on kuitenkin tärkeää pysähtyä
pohtimaan, mistä omat tuntemukset johtuvat. Huomasin itse suorittavani asioita
sen takia, että uskoin, että niin pitää tehdä. Olin unohtanut kuunnella omaa ääntäni ja
tehdä asioita niin, että voin samalla niitä tehdessäni myös nauttia niistä. Elämä on jatkuvaa oppimista muista, mutta ennen kaikkea omasta itsestään ja monesti nämä huonot jaksot onkin sitä varten, että pysähdytään kuuntelemaan. Meissä on niin monta kerrosta ajatuksia ja tunteita, että yhden kerroksen alta
löytyy aina uusi. Tavallaan, ihminen on kuin sipuli. Lisäksi vielä hirveän
monimutkainen semmoinen, mutta onneksi ihan jokainen kerros ei itketä niin kuin
sipuli.
Monen pienen muutoksen, rehellisen keskustelun,
itsetutkiskelun ja kovan työn jälkeen olen taas saanut ihan uudella tasolla
kiinni elämästä ja innostuksesta. Viimeisen kuukauden ajan olen vain pidellyt kiinni hatustani, antanut elämän viedä ja nauttinut. Ja kuten
yleensäkin, vasta näin jälkikäteen olen nyt huomannut, miksi todellakin
tarvitsin tuon huonomman kauden välissä. Tämän sipulin piti ymmärtää, että
yhdestä vanhentuneesta kerroksesta piti päästää kokonaan irti löytääkseen alta uutta.
2. Mielessä on voimaa
”Ajattelen, siis olen.” Ei vaan, välillä pitää osata olla olemassa
ihan ilman ajattelemistakin. Ihmismielessä on kuitenkin ihan valtava voima,
jota harva meistä oikeasti osaa kuitenkaan käyttää. Se, mitä ajattelet asioista
tai se, mitä tarinoita itsellesi kerrot, voi määrittää kuitenkin koko elämän.
Homma on siinä mielessä yksinkertaisen monimutkainen, että on hirveän vaikeaa
saada kiinni siitä, mitä ajattelee tai mikä omassa ajattelussa mättää. Monesti
kuitenkin me rakennetaan omat esteemme ihan vaan omassa päässämme.
Koska alkuvuoteen sattui huonompi elämän jakso, aloin
pikkuhiljaa ajatella olevani itsekin ihan huono ihminen. Sain kuitenkin tämän
salakavalan ajatuksen kiinni ja pohdin paljon hyvän ihmisen määritelmää sekä
sitä, mistä meidän arvo koostuu. En ala luettelemaan tänne monen kuukauden
ajatustyötäni, mutta voin kertoa, että huomasin pikkuhiljaa katsovani itseäni
ja määritteleväni omaa arvoani vähän eri kulmasta, kun aiemmin. Huomasin
päässeeni pitkälle, kun eräänä yönä istuin ikkunassa ihailemassa täydenkuun
valoa ja mieleen hiipi ajatus, että kylläpä sitten rakastankin itseäni.
Kun oman arvonsa alkaa ymmärtämään, alkaa myös elämä
tarjoamaan uusia mahdollisuuksia. Toisin sanoen, kun ymmärtää ansaitsevansa
elämässä ihan yhtä hyvää ja paljon kuin muutkin, alkaa vetää puoleensa hyvää ja
paljon. Näin ainakin itse uskon. Kevät on nimittäin avannut elämässä yllättäin
ihan uudenlaisia ovia, tarjonnut muutosta, innostusta ja energiaa. Uusien
haasteiden edessä olen epäröinyt omaa potentiaaliani, kunnes olen muistuttanut
itseäni, että elämä tarjoaa meille juuri sen verran, kun olemme valmiita
ottamaan vastaan. Tavallaanhan meissä on jo tässä hetkessä ihan kaikki se, mistä
haaveilemme. Se pitää vain itse oivaltaa.